YHDEKSÄS LUENTO

Qigong ja urheilu

Yleisesti ottaen ihmisillä on tapana luulla, että qigong ja urheilu ovat läheisesti toistensa kaltaisia asioita. Alatason näkökulmasta – jos asiaa tarkastellaan terveen kehon saavuttamisen kannalta – qigong on tietysti varsin samankaltaista kuin urheilu. Sen ominaispiirteet ja lähestymistavat ovat kuitenkin selvästi erilaisia kuin urheilussa. Jos joku haluaa saada terveen kehon urheiluharjoitusten avulla, hänen on lisättävä harjoitustensa määrää ja kuntoiltava ahkerammin. Qigongin harjoittamisessa on kuitenkin kyse täysin päinvastaisesta asiasta. Se ei vaadi liikuntaa, ja vaikka siihen sisältyisi liikettä, se on rauhallista, hidasta ja sulavaa. Henkilö voi jopa olla täysin liikkumatta. Näin ollen ero urheiluharjoituksiin verrattuna on suuri. Korkealla tasolla qigong ei rajoitu parantumiseen ja yleiskunnon ylläpitoon; siihen liittyy korkeampia asioita ja syvällisempää sisältöä. Qigong ei rajoitu tavallisten ihmisten tason vähäpätöisiin asioihin. Se on yliluonnollista, ja sitä paitsi se ilmenee eri tasoilla erilaisin tavoin. Näin ollen kyse on jostain sellaisesta, joka ylittää huimasti tavallisten ihmisten tason.

Mitä tulee itse harjoitusten luonteeseen, siinäkin on valtavia eroja. Urheilijoiden edellytetään lisäävän fyysisten suoritustensa määrää; tämä pätee etenkin nykypäivän urheilijoihin, joiden täytyy jatkuvasti valmentaa kehoaan, jotta he vastaisivat tämän päivän kilpailutasoa ja sen asettamia vaatimuksia. Saavuttaakseen päämääränsä heidän on harjoiteltava intensiivisemmin ja saatava verensä kiertämään niin hyvin kuin mahdollista, mikä kiihdyttää heidän aineenvaihduntaansa ja pitää heidän kehonsa jatkuvan kehityksen tilassa. Miksi he haluavat kiihdyttää aineenvaihduntaansa? Koska urheilijan kehon on kilpailujen vuoksi kehityttävä jatkuvasti kohti huippukuntoa. Ihmiskeho muodostuu lukemattomista soluista, ja ne kaikki läpikäyvät tämänkaltaisen prosessin: uudet, tuoreeltaan jakautuneet solut ovat täynnä elinvoimaa ja kasvutilassa. Kun ne pääsevät huippukohtaansa, ne eivät pysty enää kehittymään vaan alkavat rappeutua. Kun ne ovat saavuttaneet viimeisen vaiheensa, uudet solut korvaavat ne. Havainnollistetaanpa asiaa vertaamalla sitä päivän kahteentoista tuntiin. Uudet solut jakautuvat kuudelta aamulla ja ovat jatkuvan kasvun tilassa. Kello kahdeksan, yhdeksän ja jopa kymmenen ovat niiden parasta aikaa. Keskipäivällä ne eivät voi enää edistyä pidemmälle vaan ainoastaan heikentyä. Tässä vaiheessa soluilla on jäljellä vain puolet elinvoimastaan, eikä tämä elinvoima riitä siihen kilpailukuntoon, jossa urheilijan on oltava.

Mitä täytyy näin ollen tehdä? Tällaisten henkilöiden täytyy harjoitella ahkerammin ja saada verensä kiertämään paremmin, ja tällöin he kehittävät uusia soluja, jotka korvaavat vanhat. Tämä on heidän lähestymistapansa. Toisin sanoen kyse on siitä, että ennen kuin solut ovat saapuneet elinkaarensa päätökseen – kun ne ovat vasta puoli­välissä – ne eritetään ulos. Näin ollen heidän kehonsa pysyy vahvana sekä alituisesti kohenevassa tilassa. Kuitenkaan ihmisen solut eivät voi ikuisesti jakautua tällä tavoin, sillä solunjakautumisten määrä on rajallinen. Oletetaanpa, että solut voisivat jakautua ihmisen elämän aikana sata kertaa (itse asiassa ne voivat jakautua jopa yli miljoona kertaa). Oletetaan myös, että kun solut jakautuisivat sata kertaa, normaali ihminen eläisi sata vuotta. Jos solut eivät kuitenkaan kestä kuin puolet elinajastaan, henkilö voisi elää vain 50 vuotta. Tästä huolimatta emme ole havainneet urheilijoilla suuria ongelmia tähän liittyen, sillä tänä päivänä he karsiutuvat kilpailuista ennen kuin he täyttävät kolmekymmentä. Lisäksi nykyinen kilpailutaso on niin korkea, että heitä karsiutuu suurin joukoin. Niinpä he palaavat nopeasti takaisin tavalliseen elämään, eivätkä he näytä kovin vahingoittuneilta. Teoriassa juuri näin pohjimmiltaan tapahtuu – urheilu pitää heidät hyvässä fyysisessä kunnossa mutta lyhentää heidän elämäänsä. Teini-ikäinen urheilija vaikuttaa ulkoisesti olevan kaksissakymmenissä, ja kaksissa­kymmenissä oleva urheilija vaikuttaa olevan kolmissa­kymmenissä. Ihmisille syntyy urheilijoista usein sellainen vaikutelma, että he kehittyvät nopeammin kuin muut ja näyttävät ikäistään vanhemmilta. Jos jostakin asiasta on hyötyä, sillä on myös haittansa. Meidän pitäisi katsoa kolikon molempia puolia, eikö niin? Heidän lähestymistavassaan on itse asiassa kyse tästä.

Qigong-harjoituksissa ja kultivoinnissa on kyse nimenomaan urheiluharjoitusten vastakohdasta. Liikkeiden ei täydy olla rajuja; jos liikkeitä on, ne ovat rauhallisia, hitaita ja sulavia. Ne ovat niin hitaita, että ihmiset pysyvät toisinaan jopa paikoillaan ja ovat täysin liikkumatta. Tiedättehän, että kultivoinnin harjoittaminen syvässä meditaatiossa edellyttää liikkumattomuutta. Kaikki hidastuu, jopa pulssi ja verenkierto. Intiassa on monia joogamestareita, jotka voivat istua päiväkausia vedessä tai maan alle haudattuina. He pystyvät vaientamaan itsensä täydellisesti ja jopa hallitsemaan sydämenlyöntejään. Oletetaanpa, että ihmisen solut jakautuvat kerran päivässä. Tällöin harjoittajan solut jakautuvat joka toinen päivä, kerran viikossa, kerran puolessa kuukaudessa, tai vielä harvemmin, ja hän on jo pidentänyt elämäänsä. Nyt puhumme pelkästään menetelmistä, jotka kultivoivat vain mieltä eivätkä kehoa. Nekin voivat mahdollistaa tämän ja pidentää elinaikaa. Jotkut voivat ajatella: ”Eikö ihmisen elämä ole ennalta määrätty? Kuinka joku voisi elää kauemmin kultivoimatta kehoaan?” Tämä on todellakin mahdollista silloin, kun harjoittajan taso murtautuu Kolmen maailman ulkopuolelle. Hänen elämänsä voi pidentyä, mutta ulkoisesti hän näyttää todella vanhalta.

Menetelmät, jotka aidosti kultivoivat kehoa, varastoivat kerättyä korkeaenergiaista ainetta jatkuvasti ihmiskehon soluihin, ja kun sen tiheys kasvaa lakkaamatta, se pystyy asteittain tukahduttamaan ihmisen tavalliset solut ja hitaasti korvaamaan ne. Tällöin tapahtuu laadullinen muutos ja henkilö säilyy ikuisesti nuorena. Tietenkin kultivoinnin ja harjoittamisen prosessi on hyvin hidas. Sen eteen on tosiaankin uhrattava paljon. Keho saa tehdä töitä, ja mielen ja tahdon on karaistuttava, eikä se ole lainkaan helppoa. Voiko henkilö pysyä sisäisesti rauhallisena, kun hän joutuu luonteenlaatuaan koettelevien ristiriitojen keskelle? Voiko hän olla liikuttumatta, kun kyse on hänen keskeisistä ja henkilökohtaisista eduistaan? Näiden asioiden toteuttaminen käytännössä on hyvin vaikeaa, eikä siihen riitä, että toivotte saavuttavanne tämän päämäärän. Se on mahdollista ainoastaan silloin, kun xīnxìnginne ja hyveenne ovat parantuneet kultivoinnin ansiosta.

Monet ovat aina erehtyneet luulemaan qigongia yksinkertaisiksi urheiluharjoituksiksi, vaikka itse asiassa niiden välinen ero on valtava, eikä niillä ole mitään yhteistä. Vain kaikkein alimmalla tasolla – kun joku harjoittaa qi’tä pyrkien parantamaan itsensä ja ylläpitämään kuntoaan – päämäärä on samankaltainen kuin urheilussa. Korkealla tasolla kyse ei ole lainkaan samasta asiasta. Kehon puhdistamisella on qigongissa tarkoituksensa. Tämän lisäksi qigongin harjoittajien täytyy mukautua korkeampiin periaatteisiin, eivätkä he voi ainoastaan seurata tavallisten ihmisten periaatteita. Sen sijaan urheilu on vain tavallisten ihmisten asia.

Ajatukset

Ajatuksista puhuminen tarkoittaa oikeastaan puhetta ihmisen mielentoiminnasta. Kuinka kultivoinnin maailmassa ymmärretään ajatukset ihmisen aivojen mentaalisessa toiminnassa? Minkälaisesta näkökulmasta siellä tarkastellaan ihmisten ajattelun (mielentoiminnan) erilaisia muotoja? Millä tavoin ne tulevat esille? Nykyaikainen lääketiede ei ole pystynyt ihmisaivojen tutkimuksellaan vastaamaan moniin kysymyksiin, sillä ajattelun tutkiminen ei ole yhtä helppoa kuin kehon pintapuolisten asioiden. Syvemmillä tasoilla ja eri ulottuvuuksissa ajatuksilla on erilaisia muotoja. Mutta asia ei myöskään ole niin kuin jotkut qigong-mestarit ovat väittäneet. Jotkut qigong-mestarit eivät itsekään tiedä, mistä on kyse, joten he eivät pysty selittämään asiaa kunnolla. He luulevat pystyvänsä tekemään jonkin teon aivotoimintansa ja mielenliikkeidensä avulla; niinpä he sanovat suorittaneensa kyseisen asian mieltään tai ajatuksiaan käyttämällä. Itse asiassa kyse ei ole lainkaan siitä, että heidän ajatuksensa olisivat saaneet sen aikaan.

Puhutaanpa ensin siitä, mistä henkilön ajatukset saavat alkunsa. Muinaisessa Kiinassa oli sanonta ”sydän ajattelee”. Miksi sydämen sanottiin ajattelevan? Muinaisten kiinalaisten tiede oli hyvin kehittynyttä, sillä se tutki suoraan esimerkiksi ihmiskehoa, elämää ja maailman­kaikkeutta. Jotkut ihmiset tosiaan tuntevat sydämensä ajattelevan, kun taas toiset tuntevat aivojensa ajattelevan. Mistä tämä johtuu? On todellakin aivan järkeenkäypää sanoa ”sydämen ajattelevan”, sillä voimme nähdä, että tavallisen ihmisen alkusielu on hyvin pieni ja että ihmisaivojen välittämät viestit eivät saa alkuaan itse aivoissa – niitä eivät lähetä aivot vaan henkilön alkusielu. Alkusielu ei pysyttele ainoastaan níwán-palatsissa. Nykyaikainen lääketiede kutsuu Tao-järjestelmässä mainittua níwán-palatsia käpyrauhaseksi. Jos alkusielumme on níwán-palatsissa, tunnemme tosiaankin aivojen ajattelevan ja lähettävän viestejä; jos se on sitä vastoin sydämessä, tunnemme todella sydämen ajattelevan.

Ihmiskeho on pieni maailmankaikkeus. Monet elävät olennot harjoittajan kehossa voivat vaihtaa paikkaa. Jos alkusielu vaihtaa paikkaa ja liikkuu esimerkiksi vatsaan, tämä henkilö todella tuntee vatsansa ajattelevan; jos alkusielu taas liikkuu pohkeeseen tai kantapäähän, hän todellakin tuntee pohkeensa tai kantapäänsä ajattelevan. Asia on taatusti näin, vaikka se voi vaikuttaa uskomattomalta. Vaikka kultivointi­harjoituksenne ei olisi saavuttanut erityisen korkeaa tasoa, voitte tuntea tämän ilmiön olemassaolon. Jos ihmiskeholla ei olisi alkusielua sekä temperamenttiaan, luonnettaan ja erityispiirteitään, kyse olisi vain isosta lihapalasta eikä kokonaisesta ihmisolennosta yksilöllisine luonteenpiirteineen. Mikä on siis ihmisaivojen rooli? Siinä muodossa, jossa ihmisaivot ovat tässä aineellisessa ulottuvuudessa, ne ovat minun näkökulmastani ainoastaan käsittelykoneisto. Todelliset viestit lähettää alkusielu, mutta sen lähettämät asiat eivät ole kieltä; sen sijaan kyse on eräänlaisesta kosmisesta informaatiosta, joka kantaa mukanaan tiettyjä merkityksiä. Kun aivomme vastaanottavat näitä ohjeita, ne muutetaan nykyisen kielemme mukaisiksi ilmaisuiksi, ja viestimme niitä eleidemme, silmiemme ilmeiden ja muun kehonkielemme välityksellä. Tämä on aivojen tehtävä. Todelliset ohjeet ja todellinen ajattelu tulevat ihmisen alkusielulta. Ihmiset usein luulevat, että ne tulevat suoraan itsenäisesti toimivilta aivoilta. Itse asiassa alkusielu on toisinaan sydämessä, ja tämän vuoksi jotkut ihmiset voivat todella tuntea sydämensä ajattelevan.

Tänä päivänä ihmiskehon tutkijat uskovat, että se, mitä ihmisen aivot lähettävät, muistuttaa jonkinlaisia sähköaaltoja. Emme tässä yhteydessä puutu siihen, mitä ne tosiasiassa lähettävät. He ovat joka tapauksessa havainneet, että sillä on materiaalinen olomuoto, eikä kyse siis ole taikauskosta. Minkälaisia vaikutuksia tällä materialla on? Jotkut qigong-mestarit väittävät: ”Voin liikuttaa asioita ajatusteni voimalla, käyttää ajatuksiani avaamaan taivaallisen silmänne, parantaa teidät ajatuksillani ja niin edelleen.” Todellisuudessa nämä qigong-mestarit eivät ole lainkaan selvillä siitä, mitä yliluonnollisia kykyjä heillä on – he eivät tiedä edes tätä. He tietävät ainoastaan, että kun he haluavat tehdä jotain, heidän tarvitsee vain ajatella sitä ja se toimii. Oikeastaan kyse on siitä, että kun heillä on tällaisia ajatuksia, yliluonnolliset kyvyt asettuvat heidän aivojensa ajatusten hallintaan, ja ajatusten antamien komentojen mukaisesti ne voivat käytännössä toteuttaa näitä asioita. Kuitenkaan ajatukset eivät itsessään voi tehdä mitään. Kun harjoittaja tekee tiettyjä asioita konkreettisesti, hänen yliluonnolliset kykynsä tekevät itse asiassa työn.

Yliluonnolliset kyvyt ovat ihmiskehon piileviä kykyjä. Ihmisten yhteiskunnan kehityksen myötä ihmismielestä on tullut yhä moni­mutkaisempi; ihmiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota kouriin­tuntuvaan arkitodellisuuteen, ja heistä on tullut yhä riippuvaisempia niin kutsutuista nykyaikaisista työvälineistä. Tämän seurauksena ihmisten synnynnäiset kyvyt ovat asteittain surkastuneet. Tao-järjestelmä puhuu paluusta alkuperäiseen, todelliseen itseen. Kultivoinnin myötä teidän täytyy pyrkiä Totuuteen (Zhēn) sekä palata lopulta alkuperäiseen, todelliseen itseenne. Vain löytämällä uudelleen alkuperäisen luontonne voitte saada nämä synnynnäiset kykynne tulemaan jälleen esille. Tänä päivänä niitä kutsutaan ”yliluonnollisiksi kyvyiksi”, vaikka ne kaikki ovat tosiasiassa ihmisen synnynnäisiä kykyjä. Ihmisten yhteiskunta näyttää edistyvän, vaikka se itse asiassa taantuu ja etääntyy yhä kauemmas maailman­kaikkeuden luonteesta. Yhtenä päivänä puhuin mestari Zhang Guolaosta, joka ratsasti aasillaan takaperin, mutta kenties ette ymmärtäneet sen tarkoitusta. Hän oli tajunnut, että edistyminen merkitsee kulkemista taaksepäin ja että ihmiset kulkevat yhä kauemmas ja kauemmas maailmankaikkeuden luonteesta. Maailmankaikkeuden kehityksen myötä – ja etenkin nykypäivänä, kun ihmiset ratsastavat nykyisellä kaupallisuuden aallolla – monien ihmisten moraali on turmeltunut vakavasti, ja he liikkuvat yhä etäämmälle maailmankaikkeuden luonteesta, Zhēn–Shàn–Rěnistä. Tavallisten ihmisten virran mukana ajautuvat henkilöt eivät pysty näkemään, kuinka pitkälle ihmiskunnan moraali on turmeltunut. Tämän vuoksi jotkut jopa pitävät sitä hyvänä asiana. Vain ne, jotka ovat kohottaneet luonteenlaatuaan kultivoinnin harjoittamisen myötä, voivat taaksepäin katsoessaan ymmärtää ihmiskunnan moraaliarvojen kauhistuttavan rappion.

Jotkut qigong-mestarit ovat väittäneet: ”Voin kehittää yliluonnolliset kykynne.” Mitä yliluonnollisia kykyjä he luulevat kehittävänsä? Henkilön kyvyt eivät toimi ilman energiaa. Voisiko niitä kehittää, jos ne eivät ole vielä tulleet esille, tai jos tämän henkilön oma energia ei ole muodostanut ja vahvistanut näitä kykyjä? Se on täysin mahdotonta. Se, mitä he kutsuvat ”yliluonnollisten kykyjen kehittämiseksi”, ei ole mitään muuta kuin jo muodostuneiden yliluonnollisten kykyjenne yhdistämistä aivoihinne, jotta ne toimivat aivojenne ajatusten hallinnassa. He nimittävät tätä yliluonnollisten kykyjen kehittämiseksi, mutta todellisuudessa he eivät ole lainkaan kehittäneet niitä, vaan he ovat ainoastaan tehneet tämän pienen asian.

Harjoittajan tapauksessa ajatukset ohjaavat hänen yliluonnolliset kykynsä tekemään asioita. Tavallisen ihmisen ajatukset ohjaavat vain hänen neljän raajansa ja aistielintensä toimintaa – aivan kuin tehtaassa, jossa toimitusjohtaja antaa ohjeita ja jokainen erityistä tehtävää suorittava osasto panee ne täytäntöön. Sitä voi verrata myös armeijan päämajaan: komentokeskus antaa käskyjä ja lähettää joukot suorittamaan tehtävää. Kun pidin luentosarjoja muilla alueilla, keskustelin tästä usein paikallisten qigong-tutkimusyhdistysten vastuuhenkilöiden kanssa. He olivat hämmästyneitä: ”Olemme jo vuosien ajan yrittäneet tutkia, kuinka paljon piilevää energiaa ja tietoisuutta ihmismielellä voi olla.” Asia ei varsinaisesti ole niin – he ovat erehtyneet alusta lähtien. Olen sanonut, että ihmiskehotieteen tutkimus edellyttää vallankumousta ihmisten ajattelussa. Korkeampia asioita ei voi käsittää tavallisten ihmisten päättelykyvyllä ja ymmärryksellä.

Ajatuksista puheen ollen, niitä on olemassa erilaisissa muodoissa. Jotkut ihmiset puhuvat esimerkiksi piilotajunnasta, alitajunnasta, inspiraatiosta, unista ja niin edelleen. Mitä tulee uniin, kukaan qigong-mestari ei halua selittää, mistä niissä on kyse. Syntyessäsi monta ”sinua” syntyi samanaikaisesti maailmankaikkeuden lukuisissa ulottuvuuksissa, ja ne muodostavat kanssasi kokonaisen olion; ne ovat yhteydessä toisiinsa myös ajatusten tasolla. Teillä on niin ikään päätajuntanne ja aputajuntanne, ja kehossanne on lisäksi monien erilaisten olentojen hahmoja. Jokainen solunne ja jokainen sisäelimenne kantaa hahmojenne viestejä sellaisina kuin ne ilmenevät toisissa ulottuvuuksissa. Kyse on siis äärimmäisen monimutkaisesta asiasta. Unissanne asiat voivat olla yhdellä hetkellä jollakin lailla ja seuraavalla hetkellä toisin. Mistä ne oikein tulevat? Lääketieteessä sanotaan, että ne aiheutuvat aivokuoressa tapahtuvista muutoksista. Tällä tavoin ne ilmenevät aineellisessa muodossa, mutta todellisuudessa kyse on toisista ulottuvuuksista tulevien viestien vaikutuksesta. Tämän vuoksi tunnette olonne sekavaksi nähdessänne unia. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä teidän kanssanne, eikä teidän tarvitse kiinnittää niihin huomiota. On kuitenkin olemassa yhdenlaisia unia, jotka liittyvät teihin suoraan, eikä niitä oikeastaan tulisi pitää ’unina’. Kyse on siitä, kun päätajuntanne, toisin sanoen pääsielunne, on voinut nähdä unessa perheenjäsenen tulevan luoksenne, tai teillä on hyvin eloisa kokemus jostakin, tai olette saattaneet nähdä tai tehdä jotakin. Näissä tapauksissa pääsielunne on todella tehnyt tai nähnyt jotain toisessa ulottuvuudessa, kun tietoisuutenne on ollut selkeä ja todellinen. Näitä asioita on todella olemassa; ne vain tapahtuvat toisessa aineellisessa ulottuvuudessa, toisessa aika-avaruudessa. Voiko niitä pitää unina? Ne eivät ole sellaisia. Fyysinen kehonne tällä puolella on toki nukkunut, joten ette voi muuta kuin nimittää niitä uniksi. Vain tämäntapaisilla unilla on suoraan jotain tekemistä teidän kanssanne.

Mitä tulee inspiraatioon, alitajuntaan, piilotajuntaan ja vastaaviin asioihin, sanoisin, että nämä ilmaukset eivät ole tiedemiesten luomia. Ne ovat kirjailijoiden sepittämiä ja perustuvat tavallisten ihmisten kokemiin tyypillisiin mielentiloihin. Ne eivät ole tieteellisiä. Mitä ihmiset tarkoittavat ”piilotajunnalla”? Sitä on vaikea selittää kunnolla, sillä kyse on varsin epämääräisestä ilmauksesta. Ihmisen kaikki erilaiset viestit ovat erittäin monimutkaisia, ja ne vaikuttavat jonkinlaisilta hämäriltä muistikuvilta. Mitä taas tulee alitajuntaan (xìa yíshí), josta ihmiset puhuvat – sen selittäminen on melko helppoa. Alitajunnan määritelmän mukaisesti tämä käsite viittaa yleensä siihen, kun henkilö tekee jotain epäselvässä mielentilassa, ja hänen sanotaan toimineen alitajuisesti, ei-tarkoituksellisesti. Tällainen alitajunta vastaa juuri sitä aputajuntaa, josta olemme puhuneet. Kun henkilön päätajunta herpaantuu ja lakkaa hallitsemasta aivoja, hänen tietoisuutensa ei ole selkeä, aivan kuin silloin, kun hän on torkahtanut tai näkee unta. Tässä tiedottomassa tilassa on hyvin mahdollista, että hänen aputajuntansa eli apusielunsa hallitsee häntä. Tällöin aputajunta voi tehdä tiettyjä asioita; toisin sanoen nämä asiat tapahtuvat, kun mielenne ei ole selkeä. Yleensä näitä asioita ei kuitenkaan tehdä väärin, sillä aputajunta pystyy näkemään asioiden luonteen toisessa ulottuvuudessa, eikä tavallinen yhteiskunta johda sitä harhaan. Kun sitten palaatte tajuihinne ja katsotte, mitä olette tehneet, voitte sanoa: ”Kuinka teinkään tämän niin huonosti? Jos mieleni olisi ollut selkeä, olisin toiminut aivan toisin.” Tällä hetkellä ajattelette, että se on tehty huonosti, mutta kun katsotte sitä hieman myöhemmin, vaikkapa kymmenen tai viidentoista päivän kuluttua, voittekin sitä vastoin pohtia: ”Ah, olipa hyvin tehty! Kuinka pystyinkään tähän silloin?” Tällaista tapahtuu melko usein. Kyse on siitä, ettei aputajunta välitä jonkin asian välittömästä vaikutuksesta, mutta sen teolla on myöhemmin hyviä seurauksia. On olemassa myös asioita, jotka eivät aiheuta myöhemmin mitään seurauksia, vaan joilla on ainoastaan hetkellinen vaikutus. Kun aputajunta tekee tällaisia asioita, se pystyy luultavasti juuri sillä hetkellä tekemään ne erittäin hyvin.

Lisäksi on olemassa vielä eräänlainen muoto: se koskee niitä ihmisiä, joidensynnynnäinen perusta on erittäin hyvä. Heillä on taipumusta tehdä tiettyjä asioita korkeampien olentojen ohjaamina. Tässä on tietysti kyse aivan toisesta asiasta, enkä puhu siitä täällä enempää. Puhun ennen kaikkea tietoisuuden tiloista, joiden alkuperä on ihmisissä itsessään.

Mitä tulee ”inspiraatioon”, myös se on kirjailijoiden sepittämä käsite. Yleisesti ottaen ihmiset uskovat, että inspiraation alkuperä on niissä tiedoissa, joita henkilö on kerännyt koko elämänsä ajan, ja että se välähtää äkillisesti kuin jokin kipinä. Sanoisin, että materialismin näkökulmasta asian pitäisi olla niin, että mitä enemmän tietoa henkilö kartuttaa elämänsä aikana, sitä enemmän hän käyttää aivojaan, joiden pitäisi näin ollen tulla yhä terävämmiksi. Kun hän tarvitsee näitä tietoja, niiden pitäisi tulla hänen mieleensä jatkuvana virtana, eikä minkäänlainen inspiraatio tulisi kyseeseen. Kun ihmiset puhuvat inspiraatiosta – toisin sanoen siitä hetkestä, kun he ovat saaneet sellaisen – siinä ei kuitenkaan ole kyse tästä. Useimmiten, kun joku miettii kovasti ja ajattelee päänsä puhki, hän tuntee viimein käyttäneensä tietonsa loppuun, eikä hänellä vaikuta olevan enää mitään ammennettavaa. Hän ei pysty jatkamaan artikkelinsa kirjoittamista, hänellä ei ole ainuttakaan ideaa sävellykseensä, tai hän ei pysty lainkaan etenemään tieteellisessä tutkimusprojektissaan. Tässä vaiheessa hän on lopen uupunut; suonet jyskyttävät hänen ohimoillaan, hän on peittänyt lattian tupakannatsoilla, ja hänen päätään särkee syvämietteisten pohdintojen jälkeen, mutta tästä huolimatta mitään ei tule hänen mieleensä. Missä tilassa hän on, kun inspiraatio lopulta saapuu? Se tapahtuu sillä hetkellä, kun hän väsyneenä toteaa: ”Olkoon, nyt pidän tauon.” Mitä enemmän hänen päätajuntansa hallitsee aivoja, sitä vähemmän muut olennot pystyvät puuttumaan asioihin. Kun hän pitää tauon, hän hellittää vähän tietoisuudestaan ja lakkaa ajattelemasta asiaa. Tässä intentiosta vapaassa tilassa hänen mielessään syntyy idea. Inspiraatio saapuu yleensä tällä tavoin.

Miksi inspiraatio saapuu tällä hetkellä? Henkilön aivot ovat hänen päätajuntansa hallinnassa, joten mitä enemmän hän käyttää niitä, sitä enemmän valtaa päätajunnalla on, ja sitä vaikeampaa aputajunnan on puuttua asioihin. Kun hän ajattelee niin ankarasti, että hänen päätään särkee ja hän turhautuu ideoiden puutteesta, myös aputajunta kärsii. Se on osa hänen kehoaan, se syntyi samaan aikaan hänen äitinsä kohdusta, sekin hallitsee kehoa omalta osaltaan – ja silläkin on kivulias päänsärky. Kun henkilön päätajunta sitten herpaantuu, aputajunta voi heijastaa tietämiään asioita aivoihin, sillä toisessa ulottuvuudessa se pystyy näkemään asioiden olemuksen. Näin ollen henkilö pystyy viimeistelemään työnsä, saamaan artikkelinsa valmiiksi tai säveltämään kappaleensa loppuun.

Jotkut ihmiset sanovat: ”Käyttäkäämme siinä tapauksessa aputajuntaamme hyväksi.” Aivan kuin siinä pienessä lapussa, joka minulle toimitettiin hetki sitten – ”Kuinka voimme ottaa yhteyttä aputajuntaamme?” Ette pysty ottamaan siihen yhteyttä, sillä kultivointinne on vasta alussa, eikä teillä ole mitään kykyjä. Teidän on parasta olla ottamatta siihen minkäänlaista yhteyttä, sillä tämä aikomuksenne on epäilemättä jokin kiintymys. Jotkut voivat ehkä ajatella: ”Voimmeko käyttää aputajuntaamme luodaksemme lisää vaurautta ja kiihdyttääksemme yhteiskunnan kehitystä?” Ette voi! Miksi asia on niin? Koska se, mitä aputajuntanne tietää, on kaikesta huolimatta hyvin rajallista. Ulottuvuudet ovat niin monimutkaisia, tasoja on niin valtavasti, ja maailman­kaikkeuden rakenne on äärimmäisen monimutkainen. Aputajunta voi tietää vain siitä, mitä on sen omassa ulottuvuudessa; se ei tiedä mitään omaa ulottuvuuttaan korkeammista asioista. Pystysuunnan tasoilla on lisäksi olemassa lukemattomia erilaisia ulottuvuuksia. Vain korkeammat olennot erittäin korkeilla tasoilla voivat hallita ihmiskunnan kehitystä, ja ihmiskunta liikkuu eteenpäin kehitystä sääteleviä lakeja noudattaen.

Tavallinen maailma kehittyy historiaa hallitsevien lakien mukaisesti. Kenties haluaisitte sen edistyvän tietyllä tavalla tai saavuttavan tietyn päämäärän, mutta nämä korkeammat olennot eivät ole samaa mieltä. Eivätkö muinaisten aikojen ihmiset pystyneet ajattelemaan nykypäivän lentokoneita, junia ja polkupyöriä? Sanoisin, etteivät tällaiset ajatukset olleet heille mitenkään mahdottomia. Koska historia ei ollut vielä kehittynyt tähän vaiheeseen, he eivät pystyneet luomaan sellaisia asioita. Jos kysymystä tarkastellaan pintapuolisesti tavanomaisten teorioiden ja ihmiskunnan nykytiedon perusteella, kyse oli siitä, ettei ihmisten tiede ollut vielä saavuttanut riittävää tasoa. Totuus on se, että myös ihmisten tiede seuraa historian järjestelyjä. Ette pysty saavuttamaan tiettyjä päämääriä vain siksi, että inhimillisesti haluaisitte asioiden olevan tietyllä tavalla. Tietenkin on olemassa ihmisiä, joiden aputajunnat pystyvät myötävaikuttamaan helposti. Eräs kirjailija on sanonut: ”Pystyn kirjoittamaan kymmeniä sivuja joka päivä, enkä väsy lainkaan. Halutessani pystyn kirjoittamaan hyvin nopeasti, ja kuitenkin ihmiset pitävät tekstiä oikein hyvänä lukiessaan sitä.” Miksi asia on näin? Kyse on päätajunnan ja aputajunnan yhteissuorituksesta: hänen aputajuntansa pystyy hoitamaan puolet työstä. Tämä ei kuitenkaan päde useimpiin ihmisiin. Ylivoimainen enemmistö aputajunnoista ei puutu lainkaan tällaisiin asioihin; tulos ei ole hyvä, jos haluatte niiden tekevän jotain puolestanne, vaan päinvastainen.

Selkeä ja puhdas mieli

Monet ihmiset eivät pysty rauhoittamaan mieltään gongia harjoittaessaan, ja niinpä he kiertelevät kaikkialla etsimässä qigong-mestareita ja kysymässä heiltä: ”Mestari, mitä voin tehdä? Miksi en pysty harjoittaessani saavuttamaan hiljaista mielentilaa? Heti, kun asetun aloilleni, ajatukseni harhailevat kaikkialla ja mielessäni pyörii mitä kummallisimpia asioita.” Asia on tosiaankin näin; aivan kuin vuolas virta nostaisi kaikenlaista pintaan. He eivät pysty ollenkaan rauhoittamaan mieltään. Mistä se johtuu? Jotkut eivät ymmärrä asiaa ja kuvittelevat, että siihen täytyy olla salaisia niksejä. He etsivät käsiinsä tunnettuja mestareita: ”Opettakaa minulle joitain erityisiä temppujanne, jotta mieleni rauhoittuisi.” Minun nähdäkseni tämä on edelleenkin etsimistä ulkopuolelta. Jos haluatte kohottaa itseänne, teidän täytyy katsoa sisäänpäin sekä tehdä kovasti töitä oman mielenne harjoittamiseksi. Tämä on ainoa tapa, jolla voitte aidosti kehittyä – vain silloin voitte saavuttaa rauhallisuuden istumameditaatiossa. Mielen hiljentämisen kyky ilmentää omaa taitoanne (gōng), ja keskittymiskykynne voima on oman tasonne heijastuma.

Pystyisikö tavallinen ihminen hiljentämään mielensä vain tahtonsa voimalla? Ei todellakaan, ellei hänen synnynnäinen perustansa ole erinomainen. Toisin sanoen kyvyttömyydellä saavuttaa hiljainen mieli ei ole mitään tekemistä tekniikoiden kanssa, eikä siihen ole olemassa mitään ihmekonsteja. Se johtuu siitä, että oma mielenne ja sydämenne eivät ole puhtaita. Tavallisessa yhteiskunnassa on ristiriitoja ihmisten välillä. Taistelette ja kiistelette muiden kanssa henkilökohtaisten hyötyjenne sekä kaikenlaisten tunteidenne, halujenne ja kiintymyksiksi muodostuneiden intohimojenne vuoksi. Ette pysty päästämään irti kaikista näistä asioista tai suhtautumaan niihin kevyesti, joten kuinka ihmeessä pystyisitte rauhoittamaan mielenne? Jotkut qigongin harjoittajat väittävät: ”En usko tuota. Minun täytyy vain rauhoittua ja pysäyttää ajatteluni.” He ovat hädin tuskin ehtineet sanoa tämän, kun kaikenlaisia harhailevia ajatuksia putkahtaa taas esille. Mielenne ei ole puhdas, ettekä näin ollen pysty vaientamaan sitä.

Ehkä jotkut eivät ole samaa mieltä kanssani. ”Eivätkö jotkut qigong-mestarit opeta ihmisiä käyttämään tiettyjä tekniikoita? Voin keskittyä yhteen pisteeseen, visualisoida jotakin, keskittää mieleni eliksiirikenttään (dāntián) tai katsoa sitä sisäisesti, tai toistaa buddhan nimeä ja niin edelleen.” Nämä kaikki ovat tietynlaisia menetelmiä, mutta ne eivät ole ainoastaan menetelmiä, vaan ne myös heijastavat harjoituksen myötä saavutettuja taitoja. Näin ollen nämä taidot liittyvät suoraan xīnxìngin kultivointiin, josta olemme puhuneet, sekä tasojen kohoamiseen. Pelkästään tällaisia tekniikoita käyttämällä ei voi saavuttaa rauhallista mieltä. Jos ette usko tätä, voitte tietysti yrittää. Kaikki halunne ja kiintymyksenne ovat niin voimakkaita ja hallitsevia, ettekä pysty päästämään irti kaikesta. Kokeilkaapa vain vaientaa mielenne. Jotkut sanovat sen onnistuvan buddhan nimeä toistamalla. Pystyttekö hiljentämään mielenne vain toistamalla lakkaamatta buddhan nimeä? On myös ihmisiä, jotka sanovat: ”Buddha Amitābhan koulukuntaa on helppo harjoittaa: siinä tarvitsee vain toistaa buddhan nimeä.” Oletteko itse kokeilleet? Sanoisin, että kyse on pitkän harjoituksen tuloksesta. Te sanotte sen olevan helppoa, mutta minä en sano. Yksikään Fa-koulukunta ei ole helppo.

Tiedätte, että Sakyamuni opetti ”keskittymistä” (samādhi), mutta mitä hän opetti ennen sitä? Hän puhui ”ohjesäännöistä” – kaikkien halujen ja riippuvuuksien hylkäämisestä – ja vasta silloin, kun mitään ei ole jäljellä, voitte saavuttaa sellaisen keskittymisen. Kyse on tällaisesta periaatteesta, eikö niin? Mutta myös samādhi on pitkällisen harjoituksen tulosta, ettekä pysty hylkäämään kerralla kaikkea. Kun asteittain luovutte kaikista huonoista asioista, keskittymiskykynne syvenee sen myötä. Jos joku toistaa buddhan nimeä, hänen täytyy tehdä sitä ilman ainuttakaan häiritsevää ajatusta. Hänen mielessään ei saa olla mitään, ja hän jatkaa, kunnes kaikki muut osat hänen aivoistaan ovat turtuneet, eikä hän ole tietoinen enää mistään muusta. Yksi ainut ajatus korvaa kymmenettuhannet muut ajatukset, ja ”buddha Amitābhan” jokainen kirjainmerkki ilmestyy hänen silmiensä eteen. Eikö tässä ole kyse jostakin, jonka hän on saavuttanut pitkällisen harjoituksen myötä? Pystyykö kukaan tähän alussa? Ei pysty. Jos joku ei pysty siihen, tämä tarkoittaa varmuudella sitä, ettei hänen mielensä ole hiljainen. Jos ette usko tätä, voitte kokeilla itse. Vaikka toistatte buddhan nimeä kerta toisensa jälkeen, mielessänne pyörii kaikenlaisia ajatuksia: ”Miksi esimieheni ei pidä minusta yhtään? Miksi hän antoi minulle tässä kuussa niin pienen bonuksen?” Mitä enemmän ajattelette asiaa, sitä hermostuneempia teistä tulee, vaikka huulenne toistavat lakkaamatta buddhan nimeä. Voitteko muka harjoittaa gongia tällä tavoin? Eikö kyse ole kyvykkyydestä? Eikö kyse olekin siitä, ettei mielenne ole puhdas? Ihmiset, joiden taivaallinen silmä on avautunut, pystyvät katsomaan eliksiirikenttänsä sisälle. Kun eliksiiriä kerääntyy henkilön alavatsaan, mitä puhtaampaa tämä energia-aines on, sitä kirkkaampaa siitä tulee. Mitä epäpuhtaampaa, sitä tummempaa ja sameampaa se on. Voiko tyyneyden tilan saavuttaa vain katsomalla eliksiirikenttää sisäisesti ja kiinnittämällä katseensa eliksiiriin? Ei voi, se on mahdotonta. Avain ei ole itse menetelmässä – ongelma on siinä, etteivät henkilön mieli ja ajatukset ole selkeitä ja puhtaita. Kun katsotte eliksiirikenttää, tämä kimalteleva eliksiiri näyttää varsin hienolta, mutta hetkeä myöhemmin se muuttuu joksikin muuksi, esimerkiksi unelma-asunnoksi. ”Tämä huone on pojalleni, kun hän menee naimisiin. Tuo huone on tyttärelleni. Vaimoni ja minä asumme vanhuksina tässä huoneessa, ja keskellä on olohuone. Kuinka hienoa! Saanko minä tämän talon? Minun täytyy miettiä, kuinka pääsen siihen käsiksi, mutta mitä voisin tehdä…?” Ihmiset ovat kerta kaikkiaan kiintyneitä tällaisiin asioihin. Kuvitteletteko, että voitte tällä tavoin saavuttaa rauhallisuuden tilan? Toiset taas sanovat: ”Tuloani tänne tavalliseen maailmaan voi verrata siihen, että kirjautuisin hotelliin. Vietän siellä muutaman päivän ja lähden taas kiireesti pois.” Joillakin ihmisillä on tästä paikasta suorastaan pakkomielle, ja he ovat unohtaneet oman kotinsa.

Todellisessa kultivoinnissa teidän täytyy kultivoida omaa mieltänne – kultivoida ja tutkiskella omaa sisintänne. Ette voi etsiä mitään itsenne ulkopuolelta. Jotkut Fa-koulukunnat sanovat, että buddha löytyy omasta mielestänne, ja tämä on tietyssä mielessä totta. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin tulkinneet tämän sanonnan väärin ja kuvittelevat, että heidän mielessään on buddha, aivan kuin he itseolisivat buddhia, tai aivan kuin heidän mielessään todellakin olisi buddha. He ymmärtävät asian näin, mutta eikö se ole väärin? Kuinka sitä voisi ymmärtää tällä tavoin? Idea on siinä, että teidän täytyy kultivoida omaa mieltänne, ja vain sillä tavoin voitte onnistua kultivoinnissa. Periaate on tämä. Voisiko kehossanne muka olla buddha? Jos aiotte tulla sellaisiksi, teidän on kultivoitava.

Kyvyttömyytenne vaientaa oma mielenne johtuu siitä, että mielenne ei ole tyhjä, ettekä ole saavuttaneet niin korkeaa tasoa. Tämä prosessi etenee pinnallisesta syvälliseen, ja se kulkee käsi kädessä tasonne edistymisen kanssa. Kun päästätte irti kiintymyksistänne, tasonne kohoaa ja keskittymiskykynne paranee. Jos haluatte käyttää joitakin temppuja tai menetelmiä tyyneyden saavuttamiseen, sanoisin teidän etsivän ulkopuolista apua. Gongin harjoittamisessa se merkitsee, että olette ajautuneet harhaan ja astuneet kieroutuneelle polulle – nämä ilmaukset viittaavat nimenomaan siihen, että henkilö etsii itsensä ulkopuolelta. Tämä pätee erityisesti buddhalaisuuteen, jonka mukaan itsensä ulkopuolelta etsiminen tarkoittaa demonisen polun valintaa. Aidossa kultivointiharjoituksessa teidän täytyy sitä vastoin kultivoida omaa sydäntänne. Vain xīnxìngiä kohottamalla voi mielenne saavuttaa selkeyden, puhtauden ja ei-toiminnan (wúwéi). Vain luonteen­laatuanne parantamalla pystytte sulautumaan maailmankaikkeuden luonteeseen ja poistamaan erilaisia inhimillisiä haluja, kiintymyksiä ja pahoja asioita, tyhjentämään huonot ainekset pois kehostanne sekä kohoamaan yläpuolelle. Näin maailmankaikkeuden luonne ei enää pidättele teitä ja hyve-aineenne voidaan muuttaa gongiksi. Eivätkö nämä asiat kulje käsi kädessä? Tällä tavoin se toimii.

Tämä on teidän puoleltanne syy siihen, ettette onnistu saavuttamaan tyyneyttä. Se johtuu siitä, ettette pysty mukautumaan gongin harjoittajan vaatimustasoon. Ulkoisessa ympäristössä on nykyään tiettyjä asioita, jotka häiritsevät vakavasti kultivointianne korkeille tasoille. Niiden vaikutus harjoittajiin on todella huono. Kaikki tietävät, että uudistusten ja avautumisen myötä talous on elpynyt voimakkaasti, eikä poliittinen sääntely ole enää niin voimakasta. Uutta teknologiaa on otettu käyttöön runsain mitoin, ja ihmisten elintaso on parantunut. Kaikki tavalliset ihmiset pitävät tätä hyvänä asiana. Mutta kolikon kääntöpuolta tarkasteltaessa voidaan huomata, että uudistukset ja avautuminen ovat tuoneet mukanaan myös kaikenlaisia huonoja asioita. Vaikuttaa siltä, että kirjat ja lehdet eivät myy kunnolla, ellei niissä ole jotain seksiin liittyvää. Myyntiluvuilla on suuri merkitys. Jos elokuvissa ja TV-sarjoissa ei näytetä muutamia sänkykohtauksia, kukaan ei katsojalukujen perusteella ole kiinnostunut niistä. Mitä tulee taiteeseen – kuka enää tietää, onko kyse todellisesta taiteesta vai jostain muusta. Kiinalaisten perinteisessä taiteessa ei ollut sellaisia asioita, eikä kiinalaisten kulttuuriperintöä ole keksinyt tai luonut kukaan henkilö. Kun puhuin esihistoriallisesta kulttuurista, mainitsin kaikella olevan alkuperänsä. Ihmisten moraaliarvot ovat vääristyneet ja muuttuneet. Jopa mittapuu hyvän ja pahan määrittämiseen on muuttunut. Tämä pätee ainakin tavallisiin ihmisiin. Kaikesta huolimatta tämän maailmankaikkeuden luonne Zhēn–Shàn–Rěn pysyy muuttumattomana, ja se on ainoa mittapuu arvioimaan sitä, onko joku henkilö hyvä vai paha. Jos gongin harjoittajina haluatte nousta kaiken yläpuolelle, teidän on käytettävä tätä mittapuuta asioiden arviointiin sen sijaan, että käyttäisitte tavallisten ihmisten vertailu­perusteita. Häiriöitä on siis objektiivisesti olemassa, eikä se rajoitu vain näihin asioihin. Lisäksi on homoseksuaalisuutta, ”vapaata rakkautta”, huumeita ja niin edelleen.

Yhteiskunta on kehittynyt siihen pisteeseen, jossa olemme tänä päivänä, joten ajatelkaapa: millaiseksi se muuttuu, jos asiat jatkuvat nykyisellään? Sallitaanko sen pysyvän ikuisesti tällaisessa tilassa? Jos ihmiskunta ei tee mitään laittaakseen asiat järjestykseen, Taivas tekee. Aina, kun ihmiskunta on kohdannut katastrofin, se on tapahtunut tämänkaltaisissa olosuhteissa. Millään luennollani en ole ottanut esille ihmiskunnan suuria katastrofeja. Tämä on tulenarka aihe, josta monet uskonnot ja ihmiset ovat puhuneet. Haluan ottaa esille tämän ongelman – ajatelkaapa – tavallisessa ihmisten yhteiskunnassa inhimilliset moraaliarvot ovat käyneet läpi valtavan muutoksen! Jännitteistä ihmisten välillä on tullut niin vakavia! Eikö tilanne ole teidän mielestänne kehittynyt äärimmäisen vaaralliseksi? Niinpä tämä objektiivinen ympäristö, jossa elämme, häiritsee vakavasti harjoittajiemme kultivointia korkeille tasoille. Alastonkuvia on näytteillä joka puolella, ja niitä ripustetaan keskelle katua. Kun nostatte päänne, niitä on heti silmienne edessä.

Laotse sanoi aikoinaan: ”Kun viisas henkilö kuulee Taon, hän harjoittaa sitä herkeämättä.” Kun viisas henkilö kuulee Taon, hän ajattelee: ”Olen vihdoinkin löytänyt oikeamielisen Lain. Jos en kultivoi jo tänään, milloin sitten?” Minun nähdäkseni monimutkainen ympäristö on itse asiassa hyvä asia, sillä mitä monimutkaisempi se on, sitä ylivertaisempia henkilöitä se voi tuottaa. Jos joku pystyy tällaisessa ympäristössä kohottamaan itsensä sen yläpuolelle, hänen kultivointinsa on kaikkein vakaimmalla pohjalla.

Niille, jotka ovat todella päättäneet kultivoida ja harjoittaa, se osoittautuu hyväksi asiaksi. Ilman ristiriitoja ja mahdollisuuksia parantaa xīnxìngiänne ette pystyisi kohoamaan. Jos kaikki olisivat hyviä toisilleen, kuinka voisitte harjoittaa kultivointia? Tavalliset harjoittajat kuuluvat joukkoon ”keskinkertainen henkilö, joka kuulee Taon”. Heidän mielestään kultivointi on ihan hyvä asia, kuten myös kultivoimatta oleminen, eivätkä he luultavasti onnistu kultivoinnissaan. Joidenkin täällä istuvien ihmisten mielestä Mestarin sanoissa on kyllä järkeä, mutta tavalliseen yhteiskuntaan palattuaan he pitävät jälleen välittömiä hyötyjä käytännöllisempinä ja todellisempina. Myönnettäköön, että ne ovat käytännöllisiä ja todellisia, mutta mitä siitä? Meidän ei tarvitse puhua teistä; ajatelkaapa kaikkia niitä länsimaisia miljo­näärejä, jotka ovat ymmärtäneet, ettei heillä kuoleman jälkeen ole enää mitään. Kun synnytte, mukananne ei ole materiaalista vaurautta, ettekä pysty ottamaan sitä mukaanne kuolemaan. He ovat tunteneet sisällään suuren tyhjyyden. Miksi gong on sitä vastoin niin arvokasta? Koska se kulkee suoraan alkusielunne mukana, ja voitte ottaa sen mukaanne niin syntymässä kuin kuolemassakin. Olemme sanoneet, että alkusielu ei katoa. Tämä ei ole taikauskoa. Kun tämän fyysisen kehon solut ovat hajonneet, vielä pienemmät molekyylien osat, jotka ovat olemassa toisissa aineellisissa ulottuvuuksissa, eivät ole tuhoutuneet. Vain kuoret on karistettu.

Kaikki tämä, mistä olen puhunut, liittyy luonteenlaatuun. Sekä Sakyamuni että Bodhidharma sanoivat: ”Kiina, tämä itäinen maa, on paikka, jossa saa alkunsa mahtavan hyveen omaavia ihmisiä.” Kaikkina aikoina monet munkit ja muutkin ihmiset ovat olleet tästä hyvin ylpeitä. He ovat luulleet sen tarkoittavan, että he pystyvät kultivoimaan hyvin korkean tason gongia, mikä on tehnyt heistä iloisia ja itsetyytyväisiä: ”Eläköön me kiinalaiset! Kiina on paikka, joka tuottaa erinomaisen synnynnäisen perustan ja mahtavan hyveen omaavia ihmisiä!” Itse asiassa monet heistä eivät ole ymmärtäneet sen merkitystä. Miksi Kiina voi tuottaa ihmisiä, joilla on mahtavaa hyvettä ja korkean tason gongia? Lukuisat ihmiset eivät ymmärrä korkeilla tasoilla olevien henkilöiden puheiden todellista merkitystä, eivätkä he myöskään käsitä korkeiden ja ylevien tasojen henkilöiden olemassa­olon ja tietoisuuden tiloja. Meidän ei tietenkään tarvitse sanoa, mitä he todella tarkoittivat. Ajatelkaapa vain tätä: ainoastaan kaikkein monimutkaisimpien ihmisten keskuudessa sekä kaikkein monimutkaisimmassa ympäristössä on mahdollista kultivoida korkeiden tasojen gongia. Kyse on tällaisesta ideasta.

Synnynnäinen perusta

Henkilön synnynnäinen perusta määräytyy siitä, kuinka paljon hyve-ainetta hänellä on toisessa ulottuvuudessa sijaitsevassa kehossaan. Jos hänellä on vähän hyvettä ja paljon mustaa ainetta, hänen karmakenttänsä on suuri, ja näin ollen hänen synnynnäinen perustansa on huono. Jos hänellä on paljon hyvettä – paljon valkeaa ainetta – hänen karmakenttänsä on pieni ja synnynnäinen perustansa hyvä. Henkilön valkea ja musta aine voivat muuttua toisikseen. Kuinka tämä muutos tapahtuu? Hyvien tekojen tekeminen tuottaa valkeaa ainetta. Valkeaa ainetta saadaan kestämällä koettelemuksia, kärsimällä, tai tekemällä hyviä tekoja. Mustaa ainetta syntyy tekemällä vääriä tai pahoja tekoja, ja se on karmaa. Ne läpikäyvät tällaisen muutosprosessin, ja samalla ne kulkevat jatkuvasti mukana. Koska ne seuraavat suoraan alkusielua, ne eivät ole peräisin vain yhden elämän ajalta, vaan ne ovat kerääntyneet aikojen saatossa. Tämän vuoksi puhutaan karman keräämisestä ja hyveen kartuttamisesta. Lisäksi ne voivat siirtyä esi-isiltä jälkipolville. Toisinaan ajattelen muinaisten kiinalaisten tai vanhojen ihmisten sanoja: ”esi-isät kartuttivat hyvettä” tai joltakin henkilöltä ”puuttui hyvettä”. Kuinka oikeassa heidän sanansa olivatkaan. Asia todella on näin.

Tämä synnynnäinen perusta voi määrittää sen, onko henkilön valaistumiskyky hyvä vai huono. Huono synnynnäinen perusta voi tehdä myös hänen valaistumiskyvystään huonon. Mistä se johtuu? Siitä, että hyvän synnynnäisen perustan omaavilla ihmisillä on paljon valkeaa ainetta, joka on harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa ja sulautunut sen luonteeseen – Totuudenmukaisuuteen, Laupeuteen ja Kärsivällisyyteen – ilman esteitä. Tällä tavoin maailmankaikkeuden luonne voi suoraan ilmetä hänen kehossaan ja olla siihen välittömässä yhteydessä. Toisaalta musta aine on täysin vastakkaista: koska sitä saadaan tekemällä pahoja asioita, se on maailmankaikkeuden luonteen vastaista, joten musta aine ja maailmankaikkeuden luonne ovat eriytyneet toisistaan. Jos mustaa ainetta on paljon, se muodostaa henkilön kehon ympärille kentän ja sulkee hänet sisäänsä. Mitä suurempi kenttä, sitä tiheämpi ja paksumpi se on, ja sitä heikompi on tämän henkilön valaistumiskyky. Tämä johtuu siitä, ettei hän pysty vastaanottamaan Zhēn–Shàn–Rěniä, maailmankaikkeuden luonnetta. Lisäksi hän on synnyttänyt mustaa ainetta pahojen tekojensa vuoksi. Useimmiten tällaiset ihmiset uskovat kultivoinnin harjoittamiseen vielä vähemmän. Mitä heikompi on heidän valaistumiskykynsä, sitä enemmän heidän karmansa heitä estää; mitä enemmän he kärsivät, sitä vähemmän he uskovat. Heidän on vaikea kultivoida.

Paljon valkeaa ainetta omaavan henkilön on helpompi harjoittaa kultivointia. Tämä johtuu siitä, että niin kauan kuin hän kultivoinnin aikana sulautuu maailmankaikkeuden luonteeseen ja kohottaa xīnxìngiään, hänen hyveensä muuttuu suoraan gongiksi. Kun kyse on sitä vastoin henkilöstä, jolla on paljon mustaa ainetta, hän tarvitsee ylimääräistä käsittelyä. Sitä voi verrata valmistusprosessiin jossakin tehtaassa: toiset kantavat mukanaan valmista ainetta, mutta hänellä on vain raakamateriaalia, jota täytyy ensin jalostaa. Se edellyttää tällaisen prosessin läpikäymistä. Tämän vuoksi hänen täytyy ensin kestää vaikeuksia karmansa vähentämiseksi sekä muuttaa sitä valkeaksi aineeksi, hyveeksi, ja vasta sen jälkeen hän pystyy kehittämään korkean tason gongia. Mutta tällaisen henkilön valaistumiskyky on yleensä lähtökohdiltaan huono. Jos hänet saadaan kärsimään enemmän, hän uskoo asiaan yhä vähemmän, ja hänen on vaikeampi kestää sitä. Tämän vuoksi paljon mustaa ainetta omaavien ihmisten kultivointi on hankalaa. Ennen vanhaan Tao-järjestelmässä ja niissä koulu­kunnissa, jotka opettivat vain yhtä opetuslasta, sanottiin mestarin etsivän opetuslapsensa eikä päinvastoin. Valinta tehtiin sillä perusteella, kuinka paljon opetuslapsen kehossa oli näitä aineita.

Synnynnäinen perusta määrittää henkilön valaistumiskyvyn, mutta tämä ei ole aivan ehdotonta. Joidenkin ihmisten synnynnäinen perusta ei todellakaan ole hyvä, mutta heidän kotiympäristönsä on erinomainen; monet heidän perheenjäsenistään harjoittavat gongia tai ovat kenties uskonnollisia ja uskovat suuresti kultivoinnin harjoittamiseen. Tällaisessa ympäristössä eläminen voi saada heidätkin uskomaan näihin asioihin ja parantaa heidän valaistumiskykyään. Tämä ei siis ole absoluuttista. Lisäksi on ihmisiä, joiden synnynnäinen perusta on erittäin hyvä, mutta he ovat saaneet nyky-yhteiskunnan käytännölliseen tietoon perustuvan koulutuksen, joka on varsin rajoittunutta; tämä pätee erityisesti siihen ankaran ideologiseen koulutukseen, jota annettiin vielä muutamia vuosia sitten ja joka teki ihmisistä todella kapeakatseisia. He eivät usko mihinkään, joka ylittää heidän tietämyksensä. Tällä voi olla vakava vaikutus heidän valaistumiskykyynsä.

Annan teille esimerkin. Kun erästä luentosarjaa pitäessäni puhuin toisena päivänä taivaallisen silmän avaamisesta, paikalla oli eräs hyvän synnynnäisen perustan omaava henkilö, ja hänen taivaallinen silmänsä avautui välittömästi hyvin korkealle tasolle. Hän näki monia näkymiä, joita muut eivät pystyneet näkemään, ja hän kertoi toisille: ”Vau, näin Falunien leijailevan lumihiutaleiden lailla kaikkialla luentosalissa istuvien ihmisten kehoille. Näin, miltä Mestari Li’n todellinen keho näyttää, kuten myös hänen sädekehänsä. Näin, millaisia Falunit ovat ja montako fǎshēnia oli paikalla. Näin Mestarin luennoivan jokaisella tasolla ja kuinka Falunit tasapainottivat harjoittajien kehoja. Näin myös, että kun Mestari pitää luentoaan, hänen gong-kehonsa (gōngshēn) opettavat Fa’ta jokaisella tasolla, kerros kerrokselta. Ja näin taivaallisten neitojen sirottelevan kukkia…” Hän näki näin ihastuttavia asioita, mikä tarkoittaa, että hänen synnynnäinen perustansa ei todellakaan ollut huono. Mutta puhuttuaan tästä kaikesta hän sanoi lopulta: ”En usko tällaisiin asioihin.” Joitakin näistä asioista on jo todistettu nykyaikaisen tieteen keinoin, ja monia muita asioita voi nykyaikainen tiede vielä selittää. Myös me olemme puhuneet joistakin niistä, sillä qigongin ymmärrys asioista todellakin ylittää nykyisen tieteen käsitykset – tämä on selvää. Tässä valossa voitte huomata, ettei henkilön valaistumiskyky ole pelkästään hänen synnynnäisen perustansa määrittämä.

Valaistuminen

Mitä on ”valaistuminen”? ”Valaistuminen” on käsite, jonka alkuperä on uskonnollinen. Buddhalaisuudessa se tarkoittaa kultivoinnin harjoittajan ymmärrystä buddhalaisesta dharmasta, hänen valaistumistaan erilaisiin totuuksiin sekä lopullista valaistumista, toisin sanoen valaistumista viisauteen. Mutta nykyään [kiinan kielessä] tavalliset ihmiset käyttävät tätä sanaa puhuessaan henkilöstä, joka on hyvin nokkela: hän pystyy tietämään esimiehensä ajatukset sekä toimimaan niiden mukaisesti, ja hän tietää, mikä esimiestä miellyttää. Ihmiset sanovat, että tällainen henkilö on hyvä ”valaistumaan” asioihin, ja sana käsitetään usein tällä tavoin. Mutta jos kohoatte hieman tavallisten ihmisten tason yläpuolelle, huomaatte niiden periaatteiden, joita tavalliset ihmiset pitävät totuuksina, olevan yleensä väärässä. Meidän tarkoittamamme valaistuminen ei ole lainkaan edellä mainitun kaltaista. Ovelan ja juonikkaan henkilön valaistumiskyky on itse asiassa varsin huono, koska hänellä on tapana tehdä vain pinnallisia asioita, jotta hän pääsisi esimiestensä ja johtajiensa suosioon. Eikö muiden ihmisten tarvitse tällöin tehdä todellinen työ? Niinpä kyseinen henkilö jää heille velkaa. Koska hän on juonikas, hän osaa kääntää asiat omaksi edukseen ja saa enemmän hyötyjä itselleen, kun taas muut kärsivät enemmän tappioita. Nokkeluutensa ansiosta hän ei anna itsensä joutua häviölle; on hyvin mahdollista, ettei hän häviä mitään, joten muut ihmiset joutuvat menettämään hänen puolestaan. Mitä tärkeämpiä näistä konkreettisista mutta vähäpätöisistä hyödyistä tulee hänelle, sitä laskelmoivampi ja pikkusieluisempi hänestä tulee, ja sitä enemmän hän pitää tavallisten ihmisten aineellisia hyötyjä asioina, joista hän ei voi päästää irti. Hän ajattelee olevansa käytännöllinen.

Jotkut jopa kadehtivat tällaista ihmistä! Minä sanon teille: älkää ihmeessä kadehtiko häntä. Teillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka uuvuttavaa hänen elämänsä on. Hänellä ei ole ruokahalua, eikä hän pysty nukkumaan hyvin – jopa unissaan hän pelkää menettävänsä omia etujaan, ja hän juoksee alati henkilökohtaisen hyötynsä perässä. Eikö hänen elämänsä olekin hyvin rasittavaa? Hän elää vain näiden asioiden vuoksi. Ristiriitojen keskellä me sanomme: ”Askel taaksepäin, ja meri on aava, taivas suunnaton.” Tilanne näyttää taatusti aivan toisenlaiselta. Tämänkaltaiset ihmiset eivät kuitenkaan anna periksi. Heidän elämänsä on mitä kuluttavinta. Teidän on parasta olla ottamatta hänestä mallia. Kultivoinnin maailmassa sanotaan, että tällaiset ihmiset ovat kaikkein eksyneimpiä; materiaalisten etujen vuoksi he ovat täysin eksyneet tavallisten ihmisten keskuuteen. Jos pyydätte tällaista ihmistä säilyttämään hyvettään, se ei ole hänelle helppoa! Tai jos ehdotatte hänelle kultivointia, hän ei pysty uskomaan siihen: ”Kultivointia? Te harjoittajat ette lyö takaisin, kun teitä lyödään, ettekä vastaa loukkauksiin samalla mitalla! Kun muut ihmiset kohtelevat teitä kaltoin, ette voi edes mielessänne kantaa heille kaunaa – sen sijaan teidän on kiitettävä heitä. Toimitte aivan kuin Ah-Q! Teillä kaikilla on jotain vikaa päässä!” Tällainen henkilö ei pysty ymmärtämään kultivointia. Hän sanoo teidän olevan käsittämättömiä ja hölmöjä. Ettekö ole samaa mieltä siitä, että hänet on vaikea pelastaa?

Tämä ei ole sellaista valaistumista, johon me viittaamme. Jonkinlainen ”hölmöys” omien etujen edessä, kuten tämä toinen henkilö sanoo, on juuri sitä, mistä me puhumme valaistumisena. Tietenkään emme todellisuudessa ole typeryksiä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että suhtaudumme kevyesti henkilökohtaiseen hyötyymme, kun taas toisilla alueilla olemme hyvinkin älykkäitä. Olipa kyse sitten tutkimus­projektista, esimiehemme antamasta tehtävästä tai muista velvollisuuksista, ajattelumme on selkeää ja suoriudumme niistä hyvin. Vain omiin etuihimme ja ihmisten välisiin ristiriitoihin suhtaudumme kevyesti. Kuka voisi pitää teitä hölmöinä? Ei kukaan – takaan sen.

Puhukaamme oikeista hidasälyisistä. Nämä periaatteet ovat täysin päinvastaisia korkeilla tasoilla. Vajaamielinen henkilö ei toden­näköisesti tee erityisen pahoja asioita tavallisten ihmisten keskuudessa, eikä hän pysty kilpailemaan ja taistelemaan voittonsa puolesta. Hän ei tavoittele mainetta eikä menetä hyvettään. Sen sijaan toiset antavat hänelle hyvettä. He lyövät ja loukkaavat häntä, ja tällä tavoin he kaikki antavat hänelle hyvettä – ja tämä aine on äärimmäisen arvokasta. Meidän maailmankaikkeudessamme on periaate: se, joka ei menetä, ei saa mitään. Saadaksenne jotain teidän täytyy menettää jotakin. Kun toiset näkevät tällaisen jälkeenjääneen henkilön, he pilkkaavat häntä: ”Mikä typerys!” Heti, kun he avaavat suunsa loukatakseen häntä, hänelle sinkoutuu pala hyvettä. Koska olette niskan päällä, olette voittaneet, ja niinpä teidän täytyy menettää jotakin. Ehkä joku potkaisee häntä: ”Senkin idiootti!” No, hänelle sinkoutuu uusi palanen hyvettä. Häntä nöyryytetään ja potkitaan, mutta hän vain hymyilee: ”Antaa tulla. Annatte minulle joka tapauksessa hyvettä. En todellakaan kieltäydy siitä!” Jos asiaa arvioidaan korkeampien periaatteiden näkökulmasta, kuka on ovela? Eikö juuri hän? Hän on kaikkein ovelin, sillä hän ei lainkaan menetä hyvettään. Te sysäätte hänelle hyvettä, eikä hän työnnä siitä vähääkään takaisin, vaan hän ottaa sen kaiken vastaan hymy huulillaan. Hän voi olla hidasälyinen tässä elämässä, mutta seuraavassa elämässä asiat ovat toisin – hänen alkusielunsa ei ole tyhmä. Joissakin uskonnoissa sanotaan, että jos henkilöllä on paljon hyvettä, hänestä tulee seuraavassa elämässään korkea virkamies tai hän kerää suuren omaisuuden, sillä kaikki tällaiset asiat vaihdetaan henkilön hyveeseen.

Olemme sanoneet, että hyveen voi suoraan muuttaa gongiksi. Eikö kultivointitasonne korkeus riipu tämän hyveenne muuntamisesta? Se on suoraan muunnettavissa gongiksi. Eikö tasonne korkeuden ja gong-voimanne määrittävä gong kehity tästä aineesta? Eikö se ole mielestänne arvokasta? Sen voi ottaa mukaan niin syntymässä kuin kuolemassakin. Buddhalaisuudessa sanotaan, että kultivointitasonne on yhtä kuin saavuttamanne Hedelmä. Niin paljon kuin uhraatte, niin paljon saatte itsellenne. Periaate on tällainen. Uskonnoissa sanotaan, että seuraavassa elämässään hyveellisestä henkilöstä tulee korkea virkamies tai hän kerää suuren omaisuuden; sen sijaan lähes hyveetön henkilö pystyy hädin tuskin edes kerjäämään mitään, koska hänellä ei ole hyvettä, jota vaihtaa. Ei menetystä, ei voittoa! Kun jollakin henkilöllä ei ole enää tippaakaan hyvettä, sekä hänen kehonsa että sielunsa tuhotaan ja hän todella kuolee.

Aiemmin oli eräs qigong-mestari, jonka taso oli varsin korkea, kun hän ensimmäisen kerran tuli julkisuuteen. Myöhemmin maine ja raha muodostuivat hänelle pakkomielteeksi, joten hänen mestarinsa vei pois hänen apusielunsa – hän kuului niihin ihmisiin, joiden apusielu harjoitti kultivointia. Kun hänellä vielä oli apusielunsa, juuri se hallitsi häntä. Annan teille esimerkin. Eräänä päivänä hänen työpaikkansa oli myöntämässä työsuhdeasuntoja työntekijöille. Esimies sanoi: ”Kaikki ne, jotka tarvitsevat asuntoa, voivat tulla minun puheilleni ja kertoa, miksi juuri he ansaitsevat ja tarvitsevat sellaisen.” Kaikki yrittivät keksiä itselleen hyviä perusteluja, mutta tämä henkilö ei sanonut sanaakaan. Lopulta esimies päätti, että nimenomaan hän oli kiperämmässä tilanteessa kuin muut ja että asunto pitäisi myöntää hänelle. Joku muu sanoi: ”Ei – ette voi antaa asuntoa hänelle. Antakaa se minulle. Minun on ehdottomasti saatava sellainen.” Hän vastasi: ”Selvä, minun puolestani voit saada sen.” Tavallisen ihmisen silmissä hän oli typerä. Jotkut tiesivät hänen olevan kultivoinnin harjoittaja, joten he kysyivät häneltä: ”Gongin harjoittajana et halua mitään, mutta mitä siis oikein haluat?” Hän sanoi: ”Haluan sen, mitä muut eivät halua.” Itse asiassa hän ei ollut lainkaan typerä vaan jopa varsin älykäs. Vain silloin, kun kyse oli hänen omista eduistaan, hän toimi tällä tavoin – hän antoi asioiden seurata luonnollista kulkuaan. Muut jatkoivat uteluaan: ”Mitä ihmiset eivät nykyään haluaisi?”, ja hän vastasi: ”Kukaan ei halua maassa lojuvia kiviä, joita potkitaan sinne tänne. Minä kerään siis niitä.” Tavalliset ihmiset pitivät tätä käsittämättömänä. He eivät pysty ymmärtämään gongin harjoittajia. Se ei mitenkään onnistu, sillä heidän tietoisuutensa tasot ovat liian erilaisia. Juopa tasojen välillä on liian suuri. Tietenkään hän ei todellisuudessa aikonut poimia kiviä maasta; hän vain kertoi periaatteen, jota tavalliset ihmiset eivät pysty ymmärtämään: ”En tavoittele mitään tavallisten ihmisten asioita.” Puhutaanpa kivistä vain esimerkkinä. Tiedätte, että buddhalaisissa sūtrissa mainitaan, että Lännen paratiisissa puut ovat kultaa, ja niin ovat myös maa, linnut, kukat ja talot, ja jopa buddhan keho hohtaa kultaista valoa. Kuitenkaan siellä ei ole ainuttakaan kiveä, joten sanotaan, että kiviä käytetään siellä valuuttana. Tämä henkilö ei varmastikaan ottaisi sinne kiveä mukaansa, mutta hän paljasti erään periaatteen, jota tavalliset ihmiset eivät pysty käsittämään. Harjoittajat todellakin sanovat: ”Me emme tavoittele sitä, mitä tavalliset ihmiset tavoittelevat. Emme ole kiinnostuneita siitä, mitä tavallisilla ihmisillä on. Meillä on kuitenkin jotain sellaista, jota tavalliset ihmiset eivät voi halutessaankaan saada.”

Itse asiassa valaistuminen, josta olemme juuri puhuneet, viittaa kultivoinnin myötä tapahtuvaan valaistumiseen, ja tässä mielessä se on täysin tavallisten ihmisten ”valaistumisen” vastakohta. Kun puhumme todellisesta valaistumisesta, kyse on siitä, voimmeko mestarin opettaman Fa’n tai taolaisen mestarin opettaman Taon sekä demonien meille aiheuttamien koettelemusten kautta käsittää, että me itse olemme harjoittajia; pystymmekö ymmärtämään ja hyväksymään kaiken tämän; ja voimmeko toimia tämän Fa’n mukaisesti kultivointiprosessin aikana. Jotkut eivät usko näitä asioita, vaikka heille selittäisi niistä miten hyvänsä – heille tavallisten ihmisten asiat vaikuttavat edelleenkin todellisemmilta. He pitävät kiinni jäykistä käsityksistään eivätkä päästä niistä irti, joten he eivät pysty uskomaan tällaista. Jotkut eivät ajattele muuta kuin sairauksien parantamista. Kun kerron, ettei qigongia ole todellakaan tarkoitettu sairauksien parantamiseen, he reagoivat kielteisesti eivätkä usko mitään myöhemmin sanottua.

Jotkut ihmiset eivät vieläkään onnistu parantamaan valaistumiskykyään. Jotkut ottavat kirjani ja tekevät siihen merkintöjä. Harjoittajamme, joiden taivaallinen silmä on avautunut, pystyvät näkemään, että tämä kirja on täynnä häikäiseviä värejä ja kimaltelee kultaista valoa. Jokainen kirjainmerkki kantaa fǎshēnini kuvaa. Jos sanoisin jotain, joka ei pidä paikkaansa, petkuttaisin teitä kaikkia. Tekemänne merkinnät näyttävät aivan mustilta; kuinka rohkenette tehdä sellaisia kevyt­mielisesti? Tiedättekö, mitä olemme tekemässä? Emmekö ohjaa teitä kohottamaan itseänne kultivoinnin avulla? Teidän on syytä miettiä tiettyjä asioita perusteellisesti. Tämä kirja voi ohjata kultivointi­harjoitustanne, joten eikö se ole mielestänne kallisarvoinen? Voisitteko tosiasiassa kultivoida kumartelemalla buddhan edessä? Vaikka olette hyvin hurskaita, ettekä uskalla hipaistakaan sitä buddha-patsasta, jolle poltatte suitsukkeita kaikki päivät, rohkenette kuitenkin tuhria tätä Suurta Lakia, joka voi aidosti ohjata kultivointianne.

Kun puhumme henkilön valaistumiskyvystä, kyse on siitä, kuinka hyvin hän pystyy kultivointiharjoituksensa kuluessa tajuamaan eri tasoilla tapahtuvia asioita tai mestarinsa opettamaa Fa’ta. Tällä emme kuitenkaan vielä tarkoita perimmäistä valaistumista. Kun puhumme perimmäisestä valaistumisesta, se viittaa siihen, kuinka henkilö elämänsä aikana – siitä hetkestä lähtien, kun hän aloittaa kultivoinnin – jatkaa nousuaan korkeammille tasoille, luopuu lakkaamatta inhimillisistä kiintymyksistään ja erilaisista haluistaan, ja kuinka hänen gonginsa kasvaa jatkuvasti, kunnes hän lopulta saavuttaa kultivointinsa viimeisen vaiheen. Hänen hyve-aineensa on täydellisesti muuttunut gongiksi, ja hän on saapunut mestarinsa järjestämän kultivointitien päätökseen. Tällä sekunnilla – ”Pam!” – kaikki lukot räjähtävät auki. Hänen taivaallinen silmänsä saavuttaa hänen oman tasonsa korkeimman pisteen, ja hän voi omalla tasollaan nähdä erilaisten ulottuvuuksien todellisuuden, erilaisten elävien olentojen ja materian olemassaolon muodot erilaisissa aika-avaruuksissa sekä meidän maailmankaikkeutemme todellisen olemuksen. Hänen jumalalliset voimansa ilmenevät kaikessa mahtavuudessaan, ja hän pystyy kommunikoimaan kaikenlaisten olentojen kanssa. Eikö hän tässä vaiheessa ole suuri valaistunut olento? Eikö hän ole henkilö, joka on saavuttanut valaistumisen kultivointia harjoittamalla? Intian muinaisella kielellä ilmaistuna hän on ”buddha”.

Tällainen valaistuminen, josta me puhumme, on ”äkillisen valaistumisen” luokkaan kuuluva perimmäinen valaistuminen. Äkillinen valaistuminen tarkoittaa, että henkilö kultivoi koko elämänsä lukittuna. Hän ei tiedä gonginsa korkeutta eikä sitä, missä muodoissa hänen kultivoitu gonginsa ilmenee. Hän ei pysty tuntemaan mitään; jopa hänen kehonsa solut on lukittu. Hänen gonginsa on lukittu aivan kultivointi­harjoituksen viimeiseen askelmaan asti, ja vasta sitten se voidaan vapauttaa. Vain henkilö, jonka synnynnäinen perusta on mahtava, pystyy onnistumaan tässä, sillä tällainen kultivoinnin harjoittaminen on hyvin vaivalloista. Hänen täytyy aloittaa hyvänä ihmisenä; hellittämättä hän nostaaxīnxìngiään, kärsii koettelemuksia sekä kohottaa itseään kultivoinnin myötä, ja hän edellyttää itseltään luonteen­laatunsa jatkuvaa parantamista, vaikka hän ei pystykään näkemään omaa gongiaan. Tällaisen henkilön kultivointi on kaikkein vaikeinta, ja hänen synnynnäisen perustansa on oltava mahtava. Hän harjoittaa lukuisten vuosien ajan tietämättä mitään.

On olemassa myös toisenlainen valaistumisen muoto: sitä kutsutaan ”asteittaiseksi valaistumiseksi”. Alusta lähtien monet ihmiset voivat tuntea Falunin pyörivän. Samalla olen avannut taivaallisen silmänne. Eri syistä johtuen osa ihmisistä ei vielä pysty näkemään, mutta hekin näkevät myöhemmin; heidän epäselvä näkönsä muuttuu selkeäksi, ja heidän kyvyttömyytensä käyttää taivaallista silmää vaihtuu ennen pitkää kyvyksi käyttää sitä. Heidän tasonsa nousee jatkuvasti. Kun kohotatte luonteenlaatuanne ja hylkäätte erilaiset kiintymyksenne, kaikenlaisia kykyjä tulee esille yksi toisensa jälkeen. Koko kultivointi­prosessinne kehittyminen sekä kehonne muutokset tapahtuvat siten, että pystytte näkemään tai tuntemaan ne. Tällä tavoin jatkatte loppuun asti; silloin olette täysin ymmärtäneet maailmankaikkeuden todellisen olemuksen, ja tasonne on saavuttanut korkeimman pisteen, joka teidän on määrä saavuttaa kultivointiharjoituksessanne. Alkuperäiskehonne (běntǐ) muutos sekä yliluonnollisten kykyjenne vahvistuminen ovat saavuttaneet tietyn tason. Saavutatte tämän päämäärän asteittain. Tämä kaikki kuuluu asteittaiseen valaistumiseen. Kultivointi asteittaista valaistumista käyttävän menetelmän avulla ei myöskään ole helppoa. Heti, kun jotkut ihmiset saavat kykyjä, he eivät pysty luopumaan kiintymyksistään: he voivat helposti rehennellä niillä tai tehdä huonoja asioita. Tällä tavoin gonginne putoaa, olette kultivoineet turhaan, ja lopulta tämä johtaa perikatoonne. Jotkut ihmiset pystyvät näkemään erilaisten elämien ilmentymiä eri tasoilla. Kenties ne kehottavat teitä tekemään sitä tai tätä, tai ne pyytävät teitä harjoittamaan niiden asioita ja haluavat ottaa teidät opetuslapsikseen, mutta ne eivät voi auttaa teitä saavuttamaan Aitoa Hedelmää, sillä ne eivät ole itsekään sitä saavuttaneet.

Lisäksi kaikki olennot korkeammissa ulottuvuuksissa ovat jumalallisia kuolemattomia, jotka voivat muuttua valtavan kokoisiksi ja esitellä täysimittaisesti jumalallisia voimiaan. Jos ajatuksenne eivät ole oikeamielisiä, ettekö seuraa niitä? Heti, kun seuraatte niitä, kultivointinne on ollut turhaa. Vaikka ne olisivat aitoja buddhia tai taoja, teidän täytyy kuitenkin aloittaa kultivointinne alusta. Eivätkö olennot Taivaan eri tasoilla ole kaikesta huolimatta vain taivaallisia olentoja? Vain silloin, kun joku on kultivoinut äärimmäisen korkealle tasolle ja saavuttanut päämääränsä, hän voi täydellisesti murtautua toiselle puolen. Tavallisten ihmisten silmissä nämä taivaalliset olennot voivat toki näyttää pitkiltä, jättiläismäisiltä ja hyvin voimallisilta. Mutta kenties nekään eivät ole saavuttaneet Aitoa Hedelmää. Kun kaikenlaiset viestit ja näkymät häiritsevät ja viettelevät teitä, pystyttekö olemaan häiriintymättä? Tämän vuoksi kultivoinnin harjoittaminen on vaikeaa myös silloin, kun taivaallinen silmä on auki. Xīnxìngin hallinta on tällöin jopa vaikeampaa. Onneksi monien harjoittajiemme yliluonnolliset kyvyt avataan puolitiessä, ja tässä vaiheessa he siirtyvät asteittaisen valaistumisen tilaan. Avaamme kaikkien taivaallisen silmän, mutta lukuisten ihmisten tapauksessa heidän yliluonnollisten kykyjensä ei anneta tulla esille. Kun xīnxìnginne asteittain saavuttaa tietyn tason, pystytte hallitsemaan itseänne hyvin ja mielentilanne on vakaa, ja tällöin räjäytämme ne kerralla auki. Niinpä teidän annetaan tietylle tasolle päästyänne siirtyä asteittaisen valaistumisen tilaan, koska tässä vaiheessa teidän on helpompi käyttäytyä kunnolla. Erilaisia yliluonnollisia kykyjä tulee esille, ja jatkatte kultivointianne ylöspäin, kunnes lopulta kaikki on avattu. Kultivointiharjoituksenne puolivälissä niiden annetaan tulla esille. Monet harjoittajistamme kuuluvat tähän ryhmään, joten teidän ei pidä suhtautua kärsimättömästi siihen, että näkisitte asioita.

Olette mahdollisesti kuulleet, että Zen-buddhalaisuus tekee myös eron asteittaisen ja äkillisen valaistumisen välillä. Zenin kuudes patriarkka Huineng puhui äkillisestä valaistumisesta, kun taas Zenin pohjoisen koulukunnanShenxiu puhui asteittaisesta valaistumisesta. Väittely näiden kahden näkökulman välillä jatkui buddhalaisessa filo­sofiassa erittäin kauan. Asiasta kiisteltiin perinpohjaisesti. Minä sanoisin, ettei siinä ollut mitään järkeä. Miksi? Koska heidän puheensa viittasivat vain siihen, millä tavoin periaatteiden ymmärtäminen tapahtuu kultivointiharjoituksen prosessissa. Mitä tulee tähän periaatteeseen, jotkut ymmärtävät sen kerralla, kun taas toiset valaistuvat siihen ja ymmärtävät sen asteittain. Onko sillä mitään väliä, kuinka sen käsittää? On parempi, jos joku pystyy ymmärtämään kerralla, mutta on myös aivan hyväksyttävää valaistua siihen asteittain. Eikö kummassakin tapauksessa ole kyse valaistumisesta? Molemmat valaistumisen muodot toimivat, joten kumpikaan ei ole väärässä.

Henkilö, jonka synnynnäinen perusta on mahtava

Minkälainen on ”henkilö, jonka synnynnäinen perusta on mahtava”. Tällainen henkilö eroaa sellaisesta, jolla on vain ”hyvä” tai ”huono” perusta. On äärimmäisen vaikea löytää ihmistä, jonka synnynnäinen perusta olisi mahtava. Vain hyvin pitkän aikavälin jälkeen syntyy tällainen henkilö. Tietysti hänellä täytyy olla ennen kaikkea suuri määrä hyvettä – hänen valkean aineensa kentän täytyy olla valtava. Tämä on varmaa. Samalla hänen täytyy pystyä kestämään kaikkein raskaimpia koettelemuksia. Hänen sietokykynsä ja kärsivällisyytensä (Rěn) on oltava suuri, hänen täytyy pystyä tekemään uhrauksia sekä ylläpitämään hyvettään, hänen valaistumiskykynsä on oltava hyvä ja niin edelleen.

Mitä ovat kaikkein raskaimmat koettelemukset? Buddhalaisuudessa uskotaan, että ihmisenä oleminen on kärsimystä – ihmisinä teidän on kärsittävä. Sen mukaan kaikkien muiden ulottuvuuksien olennoilla ei ole tavallista ihmisruumista. Näin ollen ne eivät sairastu; niillä ei ole ongelmia syntymästä, vanhuudesta, sairaudesta ja kuolemasta. Tällaiset kärsimykset eivät kuulu niille. Toisten ulottuvuuksien asukkaat voivat leijailla ilmassa, ne ovat painottomia, ja kaikki on niille mahtavaa. Tavallisilla ihmisillä on mainittuja ongelmia juuri tämän ruumiinsa vuoksi. He eivät kestä kylmyyttä, kuumuutta, janoa, nälkää tai väsymystä, ja lisäksi ovat syntymä, vanhuus, sairaus ja kuolema. Joka tapauksessa se ei ole miellyttävää.

Luin eräästä sanomalehdestä, että Tangshanin maanjäristys aiheutti monia kuolonuhreja, mutta joitakin ihmisiä onnistuttiin elvyttämään. Näille ihmisille järjestettiin erityinen tutkimus, ja heiltä kysyttiin, miltä heistä tuntui kuoleman saapuessa. Yllättäen he kaikki puhuivat samasta erikoislaatuisesta tilanteesta. Kuoleman hetkellä he eivät tunteneet lainkaan pelkoa; päinvastoin, he kokivat äkillisen helpotuksen tunteen ja eräänlaisen nousevan innostuksen. Jotkut heistä tunsivat vapautuneensa yhtäkkiä ruumiinsa kahleista, aivan kuin he kohoaisivat keveästi ja ihanasti ylöspäin. He jopa näkivät oman ruumiinsa; jotkut näkivät olentoja toisissa ulottuvuuksissa, ja osa heistä jopa matkasi erilaisiin paikkoihin. Kaikki mainitsivat kokeneensa juuri tällä hetkellä helpotuksen ja nousevan innostuksen, eivätkä he kärsineet millään lailla. Tämä viittaa siihen, että ihmisruumiin omaaminen tarkoittaa jo itsessään kärsimystä. Koska kaikki ovat kuitenkin syntyneet samalla tavoin tähän maailmaan äitinsä kohdusta, kukaan ei enää huomaa, että kyse on kärsimyksestä.

Sanoin, että henkilön täytyy kestää kaikkein raskaimpia koettelemuksia. Yhtenä päivänä mainitsin myös, että ihmiskunnan käsitys aika-avaruudesta on erilainen kuin toisissa, laajemmissa aika-avaruuksissa. Täällä yksi shíchen on kaksi tuntia, kun se toisen ulottuvuuden olennoille on kokonainen vuosi. Jos henkilö kultivoi näissä ankarissa olosuhteissa, häntä pidetään todella mahtavana. Hän haluaa saavuttaa Taon ja harjoittaa kultivointia, joten heidän näkö­kulmastaan hän on kerrassaan ihailtava. Kaikesta kärsimyksestään huolimatta hän ei ole menettänyt alkuperäistä luontoaan ja haluaa edelleenkin palata alkuperäänsä kultivoimalla. Miksi harjoittajia voidaan auttaa ehdoitta? Juuri tämän vuoksi. Kun joku istuu meditaatiossa koko yön tavallisten ihmisten ulottuvuudessa, toiset sanovat sen nähdessään, että tätä henkilöä on todellakin ihailtava, koska hän on istunut jo kuusi vuotta. Tämä johtuu siitä, että meidän kaksi tuntiamme vastaa siellä yhtä vuotta. Ihmiskuntamme ulottuvuus on äärimmäisen erikois­laatuinen.

Kuinka kestetään ”kaikkein raskaimpia koettelemuksia”? Annan teille havainnollistavan esimerkin. Eräänä päivänä henkilö lähtee töihin, eikä hänen työpaikallaan mene hyvin. Sen täytyy tehdä jotain ylimääräiselle henkilöstölleen. Työpaikalla järjestetään organisaatiouudistus, ja sinne palkataan ulkoista työvoimaa. Tarpeeton henkilöstö irti­sanotaan, ja tämä henkilö on yksi niistä, joiden riisikulho viedään yhtäkkiä pöydästä. Miltä se hänestä tuntuu? Nyt hänellä ei ole toimeentuloa – kuinka hän elättää perheensä? Hän ei osaa tehdä mitään muuta, joten masentuneena hän lähtee kotiin. Heti kotiin palattuaan hän löytää samassa asunnossa asuvan vanhempansa vakavasti sairaana, joten kovan stressin alaisena hän lähtee viemään vanhusta sairaalaan. Hän näkee paljon vaivaa saadakseen lainattua rahaa sairaalakustannuksiin ja palaa jälleen kotiin hakemaan vanhemmalleen joitakin tavaroita. Heti, kun hän on päässyt ovesta sisään, luokanopettaja tulee koputtamaan siihen: ”Lapsenne on loukannut erästä oppilasta tappelussa. Tulkaa kiireesti selvittämään tilannetta.” Kun asiaa on selvitetty, hän palaa taas kotiin ja istuu aloilleen, ja silloin puhelin soi: ”Vaimollasi on suhde.” Tietenkään te ette joudu tähän tilanteeseen. Keskimääräinen ihminen ei pystyisi kestämään tällaisia vaikeuksia ja ajattelisi: ”Minkä vuoksi edes elän? Menen hakemaan köyden ja hirtän itseni – minulle riittää! On aika päättää tämä kaikki!” Tarkoitan sitä, että henkilön täytyy pystyä kestämään kaikkein raskaimpia koettelemuksia, eikä niiden tietenkään tarvitse ilmetä tässä muodossa. Kuitenkaan juonittelut ihmisten välillä, luonteenlaatuanne koettelevat jännitteet sekä kilpailu oman edun puolesta eivät ole paljon helpompia asioita kuin tällaiset ongelmat. Monet ihmiset elävät vain kunniansa vuoksi ja hirttävät itsensä, kun asiat muuttuvat sietämättömiksi. Niinpä meidän täytyy harjoittaa kultivointia tässä monimutkaisessa ympäristössä ja pystyä kestämään kaikkein raskaimpia koettelemuksia. Samalla suuren kärsivällisyyden on asuttava sydämessämme.

Minkälaista on ”suuri kärsivällisyys”? Ensimmäinen asia, johon teidän harjoittajina on pystyttävä, on tämä: ette saa lyödä takaisin, kun joku lyö teitä, ettekä saa vastata loukkauksiin loukkauksilla. Teidän täytyy harjoittaa Rěniä. Jos ette pysty tähän, millä perusteella kutsutte itseänne harjoittajiksi? Jotkut sanovat: ”Kärsivällisyyden harjoittaminen on todella vaikeaa. Malttini on niin huono.” Jos malttinne on huono, teidän tulee parantaa sitä, sillä harjoittajien on pystyttävä harjoittamaan Rěniä. Jotkut ihmiset raivostuvat myös silloin, kun he opettavat lapsilleen kuria. He huutavat ja järjestävät varsinaisen kohtauksen. Teidän ei tarvitse olla tällaisia kasvattaessanne lapsia; teidän ei todellakaan pitäisi suuttua. Voitte opettaa lapsianne järkevästi ja hyväntahtoisesti, ja tämä on ainoa tapa, jolla voitte todella opettaa heitä kunnolla. Jos ette pysty pääsemään edes pikkuasioiden yli ja menetätte malttinne helposti, kuinka voitte kuvitella, että gonginne kasvaisi? Jotkut ihmiset sanovat: ”Jos joku potkaisee minua kävellessäni kadulla, pystyn sietämään sen, sillä kukaan ei tunne minua.” Sanoisin, ettei tämä vielä riitä. Kenties joku läimäyttää teitä jonain päivänä pari kertaa kasvoille sellaisen ihmisen edessä, jonka kaikkein vähiten haluaisitte näkevän. Tällaista voi tapahtua, jotta nähdään, kuinka käyttäydytte ja pystyttekö sietämään nöyryytystä. Kenties voitte sietää sen, mutta mielessänne ette pääse asian yli. Tämä ei vielä riitä. Tiedättehän, että kun henkilö saavuttaa arhatin tason, hänen sydäntään eivät hämmennä enää mitkään asiat. Hän ei ota sydämeensä ainuttakaan tavallisten ihmisten asiaa, ja hän on aina hyvällä tuulella. Vaikka hän kärsisi kuinka paljon menetyksiä tahansa, hän hymyilee huolettomana. Jos aidosti pystytte tähän, olette saavuttaneet arhatin tason alkuvaiheen Hedelmän.

Jotkut ovat sanoneet: ”Jos osoitamme niin suurta kärsivällisyyttä, tavalliset ihmiset kutsuvat meitä liian pelkurimaisiksi ja sanovat, että annamme käyttää itseämme hyväksi.” Minä en kutsu tätä pelkuruudeksi. Ajatelkaapa – jopa tavallisten ihmisten keskuudessa vanhukset sekä korkeasti koulutetut ihmiset harjoittavat itsehillintää eivätkä vajoa toisen henkilön tasolle. Tämän pitäisi päteä vieläkin enemmän meidän harjoittajiimme. Kuinka sitä voisi pitää pelkuruutena? Sanoisin, että kyse on suuren kärsivällisyytenne ja vahvan tahdonvoimanne ilmentymästä. Vain gongin harjoittajalla voi olla niin suunnatonta kärsivällisyyttä sydämessään. On olemassa eräs sanonta: ”Kun tavallinen ihminen joutuu häpeään, hän vetää miekkansa esiin taistellakseen.” Tavalliselle ihmiselle se on vain luonnollista: ”Kun sinä loukkaat minua, minä loukkaan sinua, ja kun sinä lyöt minua, minä lyön takaisin.” Tavallinen ihminen on yksinkertaisesti tällainen. Voisiko häntä kutsua harjoittajaksi? Jos tahtonne ei ole luja ja jos ette pysty hillitsemään itseänne, ette onnistu käyttäytymään tilanteessa oikein.

Tiedättehän, että muinaisina aikoina eli mies nimeltä Han Xin, jonka sanotaan olleen erittäin lahjakas. Hän oli keisari Liu Bangin pääkenraali ja suorastaan valtion tukipylväs. Miksi hän pystyi suuriin saavutuksiin? Varhaisista vuosistaan lähtien Han Xin oli poikkeuksellinen ihminen. Tarina kertoo, kuinka Han Xinia nöyryytettiin käskemällä hänet ryömimään erään henkilön jalkojen välistä. Han Xin harjoitti jo nuoruudessaan kamppailulajeja, ja kamppailulajien harjoittaja kantoi aina mukanaan miekkaa. Eräänä päivänä, kun hän oli kävelemässä kadulla, paikallinen roisto astui hänen eteensä kädet lanteillaan: ”Miksi kannat tuota miekkaa? Uskaltaisitko tappaa miehen? Jos uskallat, katkaise pääni.” Samalla hän ojensi päänsä Han Xinin eteen. Han Xin sanoi: ”Miksi minä haluaisin katkaista pääsi?” Myös näinä aikoina tappamisesta ilmoitettiin virkavallalle, ja siitä piti maksaa omalla hengellä. Kuinka kukaan olisi voinut kevytmielisesti tappaa muita ihmisiä? Kun roisto näki, ettei Han Xin rohjennut tappaa häntä, hän sanoi: ”Kun et kerran uskalla tappaa minua, ryömi jalkojeni välistä”, ja Han Xin todella teki niin. Tämä osoittaa, että Han Xinilla oli ihailtavaa kärsivällisyyttä. Hän ei ollut aivan tavanomainen ihminen, joten hän pystyi suuriin saavutuksiin. ”Ihminen elää ennen kaikkea kunniansa vuoksi” – nämä ovat tavallisten ihmisten sanoja. Ajatelkaapa, eikö elämä ole silloin uuvuttavaa? Eikö se ole katkeraa? Onko se todella sen arvoista? Kaikesta huolimatta Han Xin oli tavallinen ihminen; harjoittajina meidän pitäisi olla vielä paljon vahvempia kuin hän. Meidän päämäärämme on nousta tavallisten ihmisten tason yläpuolelle sekä edistyä yhä korkeammille tasoille. Me emme joudu saman­laiseen tilanteeseen, mutta nöyryytys ja harmit, joita harjoittaja kestää tavallisten ihmisten keskuudessa, eivät välttämättä ole sen helpompia. Sanoisin, että xīnxìngiänne koettelevat ristiriidat ihmisten välillä eivät ole lievempiä, vaan ne voivat olla jopa hankalampia. Tämäkin on hyvin vaikeaa.

Samalla harjoittajan täytyy pystyä tekemään uhrauksia – päästämään irti kaikista erilaisista tavallisten ihmisten kiintymyksistä ja haluista. Sitä on mahdotonta tehdä kerralla, mutta pystymme siihen asteittain. Jos pystyisitte siihen tänään, olisitte buddhia jo nyt. Kultivoinnin harjoittaminen ottaa aikaa, mutta teidän ei tule veltostua. Jos sanotte: ”Mestari sanoi, että kultivointi ottaa aikaa, joten otetaanpa siihen aikaa”, tämä ei käy päinsä! Teidän täytyy asettaa itsellenne tiukkoja vaatimuksia. Buddha-Fa’n kultivoinnissa teidän on edistyttävä urheasti ja tunnollisesti.

Teidän täytyy pystyä myös säilyttämään hyvettänne ja vartioimaan xīnxìngiänne, ettekä voi toimia harkitsemattomasti. Ette voi vain tehdä kevytmielisesti kaikkea sitä, mitä haluaisitte – teidän täytyy pystyä ylläpitämään luonteenlaatuanne. Tavallisten ihmisten keskuudessa on yleinen sanonta: ”Kerää hyvettä tekemällä hyviä tekoja.” Harjoittajan tarkoitus ei ole kerätä hyvettä, vaan kyse on sen säilyttämisestä. Miksi painotamme hyveen säilyttämistä? Koska olemme nähneet tämän: tavalliset ihmiset uskovat hyveen kartuttamiseen, ja kun he ovat kartuttaneet sitä ja tehneet hyviä tekoja, he saavat seuraavassa elämässään hyviä asioita. Tämä ongelma ei kuulu meille; jos kultivointinne onnistuu ja saavutatte Taon, kysymystä seuraavasta elämästä ei ole. Kun puhumme täällä ”hyveen säilyttämisestä”, siihen liittyy myös toinen merkitys. Nämä kaksi eri ainetta, joita kannamme kehossamme, eivät ole kertyneet vain yhden elämän aikana – ne ovat perintöä valtavan pitkältä ajanjaksolta. Vaikka ajaisitte polkupyörällä koko kaupungin halki, ette välttämättä löytäisi tilaisuuksia hyviin tekoihin. Ja vaikka tekisitte niin joka päivä, ehkä ette kuitenkaan löytäisi mitään.

Asiaan liittyy vielä eräs merkitys. Henkilön, joka aikoo kartuttaa hyvettä, on syytä tietää siitä. Kenties pidätte jotakin asiaa hyvänä, mutta jos teette sen, ehkä se osoittautuukin vääräksi teoksi. Tai jos sekaannutte johonkin, jota itse pidätte pahana tekona, se olisikin osoittautunut hyväksi asiaksi. Mistä tämä johtuu? Siitä, ettette pysty näkemään perimmäisiä syy-seuraussuhteita. Lait hallitsevat tavallisten ihmisten asioita, eikä tässä ole sinänsä mitään vikaa. Mutta harjoittajana oleminen on epätavallinen asia, joten epätavallisina henkilöinä teidän täytyy mukautua epätavallisiin periaatteisiin, ettekä voi arvioida asioita tavallisten ihmisten perusteilla. Jos ette tiedä jonkin asian taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita, toimitte helposti väärin. Tämän vuoksi puhumme ei-toiminnasta (wúwéi), ettekä voi tehdä mitä vain haluatte. Jotkut sanovat: ”Haluan vain laittaa pahantekijät kuriin.” Sanoisin, että siinä tapauksessa teidän on ehkä parasta ryhtyä poliiseiksi. Tästä huolimatta emme pyydä teitä vain katsomaan vierestä, jos näette esimerkiksi murhan tai tuhopolton. Tarkoitan vain sitä, että kun ihmisillä on ristiriitoja toistensa kanssa – kun joku lyö toista, tai tämä toinen henkilö potkaisee häntä – on mahdollista, että toinen heistä oli menneisyydessä jäänyt toiselle velkaa, ja nyt he olivat selvittämässä velkaansa. Jos sekaannutte siihen estääksenne asian, he eivät onnistu tasaamaan tilejään, vaan heidän täytyy tehdä se uudestaan seuraavalla kerralla. Tämä tarkoittaa, ettette pysty näkemään taustalla vaikuttavia syy-seuraussuhteita, ja olette vaarassa toimia väärin ja menettää hyvettä.

Sillä ei ole väliä, että tavalliset ihmiset sekaantuvat tavallisten ihmisten asioihin. He käyttävät tavallisten ihmisten periaatteita arviointiperusteina. Teidän täytyy käyttää arvioinnissanne korkeampia periaatteita. Luonteen­laadussanne on vikaa, jos ette tee mitään nähdessänne vaikkapa murhan tai tuhopolton. Kuinka voisitte muussa tapauksessa osoittaa olevanne hyviä ihmisiä? Jos ette tee mitään edes murhan tai tuhopolton kaltaisille asioille, mille sitten tekisitte jotain? Tähän liittyen on kuitenkin mainittava, että näillä asioilla ei ole paljonkaan tekemistä meidän harjoittajiemme kanssa, joten niitä ei ole välttämättä järjestetty teidän varallenne, ja on luultavaa, ettette joudu kohtaamaan niitä. Kun puhumme hyveen säilyttämisestä, sen tavoite on saada teidät välttämään virheiden tekemistä. Ehkä puututte johonkin asiaan vain vähän, mutta kyse voi kaikesta huolimatta olla pahasta teosta, ja näin ollen menetätte hyvettä. Jos menetätte sitä, kuinka voitte kohottaa tasoanne? Kuinka saavutatte lopullisen päämääränne? Siihen liittyy tällaisia kysymyksiä. Lisäksi valaistumiskykynne on oltava hyvä. Jos synnynnäinen perustanne on hyvä, se voi tehdä myös valaistumiskyvystänne hyvän, ja ympäristötekijöilläkin on vaikutusta.

Sanomme myös tämän: jos jokainen meistä kultivoi sisäisesti omaa itseään, tarkastelee oman luonteenlaatunsa tasoa sekä väärin tehtyään etsii syitä omasta itsestään – jotta seuraavalla yrityksellä asiat sujuisivat paremmin – ja jos aina ajattelemme toisia ennen kuin toimimme, ihmisten yhteiskunta muuttuu paremmaksi, moraalin taso kohoaa jälleen, ihmiset ovat kohteliaampia toisilleen ja yleinen järjestys paranee. Kenties edes poliiseille ei olisi tarvetta. Ketään ei täytyisi hallita ulkoisin keinoin, sillä kaikki hillitsisivät omaa itseään ja etsisivät parannettavaa sisimmästään. Eikö se olisi hienoa? Tiedätte, kuinka lait ja asetukset muuttuvat ajan myötä yhä perusteellisemmiksi ja tiukemmiksi. Miksi ihmiset kuitenkin tekevät pahaa? Miksi he eivät kunnioita lakia? Koska heidän sydäntään ei voi hallita, ja kun kukaan ei ole näkemässä, he tekevät edelleenkin pahoja asioita. Jos jokainen kultivoi sisäisesti, kaikki on aivan toisin. Silloin muita ei ole tarvetta puolustaa vääryyksiä vastaan.

Tätä Fa’ta on mahdollista opettaa vain tälle tasolle asti. Omasta kultivoinnistanne riippuu, voitteko saavuttaa korkeampia asioita. Joidenkin ihmisten esittämistä kysymyksistä on tullut yhä käytännöllisempiä. Jos vastaisin kysymyksiin päivittäisestä elämästänne, mitä teille jäisi kultivoitavaksi? Teidän täytyy harjoittaa kultivointia ja valaistua asioihin itsenäisesti. Jos kertoisin teille kaiken, teillä ei olisi enää mitään kultivoitavaa. Onneksi Dafa on jo julkistettu, ja voitte perustaa toimintanne Suureen Lakiin.

* 　　　　　　　　　　*　　　　　　　　　　 *

Luulenpa, että Fa-opetukseni aika on käymässä vähiin. Näin ollen haluan jättää kaikille aitoja asioita, jotta Fa voi ohjata teitä tulevassa kultivointiharjoituksessanne. Fa’ta opettaessani olen alusta lähtien painottanut vastuutani teille ja yhteiskunnalle, ja olemme todella pystyneet seuraamaan tätä periaatetta. En ota kantaa itse tuloksiin – yleinen mielipide tulee kertomaan niistä. Tavoitteeni on ollut levittää Dafaa avoimesti, jotta useammat ihmiset voisivat hyötyä siitä, ja jotta ne ihmiset, jotka aidosti haluavat harjoittaa kultivointia, voisivat edistyä tätä Fa’ta seuraamalla sekä kultivoida ylös korkeille tasoille. Fa’ta opettaessamme olemme samalla selittäneet periaatteita, joiden mukaan ihmisen tulisi toimia. Toivon, että luentosarjani jälkeen – vaikka jotkut eivät pystyisi kultivoimaan tämän Dafan mukaisesti – he voivat vähintäänkin olla hyviä ihmisiä. Siitä on hyötyä koko yhteiskunnalle. Itse asiassa ymmärrätte jo nyt, kuinka voitte olla hyviä ihmisiä, ja kurssin jälkeen myös kykenette siihen.

Fa’ta levittäessämme olemme kohdanneet myös esteitä, ja eri suunnista tulevat häiriöt ovat niin ikään olleet varsin merkittäviä. Järjestäjiemme ja eri alojen vastuuhenkilöiden tärkeän tuen sekä yhteistyökumppaneidemme työpanoksen ansiosta luentosarjamme ovat olleet suhteellisen menestyksekkäitä.

Kaikki se, mitä olen ottanut esille luentojeni aikana, on tarkoitettu ohjaamaan kultivointianne kohti korkeita tasoja. Kukaan ei ole aiemmin kertonut näistä asioista Lakia opettaessaan. Me olemme paljastaneet ne erittäin selvästi, ja olemme kertoneet niiden suhteesta moderniin tieteeseen sekä siihen tieteelliseen tietoon, jota ihmiskehosta on tänä päivänä. Lisäksi olemme puhuneet niistä hyvin korkealla tasolla. Teen tämän ennen kaikkea teidän vuoksenne, jotta voisitte todella saada Fa’n tulevaisuudessa ja kohottaa itseänne kultivointiharjoituksen myötä – tämä on lähtökohtani. Fa’ta ja harjoituksia opettaessani monet ovat olleet sitä mieltä, että Fa on oikein hyvä, mutta sitä on vaikea noudattaa käytännössä. Luulen, että sen vaikeus riippuu henkilöstä itsestään. Keskimääräinen, tavallinen ihminen ei halua kultivoida, ja hänestä kultivointi on aivan liian vaikeaa, käsittämätöntä tai mahdotonta. Tällainen on tavallinen ihminen; hän ei halua kultivoida, joten hän voi pitää sitä liian vaikeana. Laotse sanoi: ”Kun viisas henkilö kuulee Taon, hän harjoittaa sitä herkeämättä. Kun keskimääräinen henkilö kuulee Taon, hän vuoroin harjoittaa sitä, vuoroin ei. Kun typerä henkilö kuulee Taon, hän purskahtaa nauruun. Jos hän ei nauraisi, se ei olisi Tao.” Sanoisin, että todelliselle harjoittajalle se on helppoa; kyse ei ole mistään mahdottomasta tehtävästä. Itse asiassa monet vanhoista oppilaistamme, olivatpa he tänään paikalla tai eivät, ovat jo saavuttaneet varsin korkeita tasoja kultivointiharjoituksessaan. En ole puhunut tästä teille aiemmin, sillä pelkäsin joidenkin muodostavan kiintymyksiä tai tulevan omahyväisiksi, millä olisi vaikutusta gong-voimanne kasvuun. Aidosti päättäväinen harjoittaja pystyy kestämään kaikenlaisia asioita sekä luopumaan kiintymyksistään kaikenlaisiin henkilökohtaisiin etuihin; hän pystyy suhtautumaan niihin kevyesti. Kunhan vain pystytte tähän, se ei ole vaikeaa. Ne, jotka sanovat sen olevan vaikeaa, ovat nimenomaan niitä, jotka eivät voi päästää irti näistä asioista. Tämän menetelmän mukainen kultivointiharjoitus ei itsessään ole hankalaa, eikä tason kohottaminen sinänsä ole vaikeaa. Tuskallista on tästä inhimillisestä mielenlaadusta luopuminen, ja siksi sen sanotaan olevan vaikeaa. Syy on siinä, että käytännöllisten etujen edessä on toki vaikea luopua niistä. Kaikki hyödyt ovat silmienne edessä, joten kuinka päästätte irti näistä kiintymyksistä? Sitä pidetään vaikeana, ja vaikeus onkin juuri tässä. Jos emme pysty harjoittamaan kärsivällisyyttä ja edes pitämään itseämme harjoittajina niissä tilanteissa, kun ihmisten välille puhkeaa ristiriitoja, sanoisin, ettei se käy päinsä. Kun itse harjoitin menneisyydessä kultivointia, monet korkean tason henkilöt lausuivat minulle nämä sanat: ”Sitä on vaikea kestää, mutta sen pystyy kestämään. Sitä on vaikea tehdä, mutta sen pystyy tekemään.” Niin se todella on. Miksi ette kokeilisi sitä kotiin palattuanne? Kun kohtaatte onnettomuuden tai olette vaikeuksien keskellä, yrittäkää sitä. Kun jotakin on vaikea kestää, koettakaa kestää se. Kun jokin vaikuttaa mahdottomalta, tai sen sanotaan olevan vaikeaa, voitte ainakin kokeilla ja ottaa selvää, onko se tosiaan mahdotonta. Jos todella pystytte siihen, huomaatte, että ”ohitettuanne varjoisat pajut näette kukkien loiston ja seuraavan kylän taivaanrannassa”!

Koska olen puhunut jo niin paljon, teidän on vaikea muistaa kaikkea. Haluan lopuksi vielä lausua muutaman sanan. Toivon, että tulevassa kultivoinnissanne jokainen teistä pitää itseään harjoittajana ja todella jatkaa kultivointiharjoitustaan. Toivon, että niin uudet kuin vanhatkin oppilaat pystyvät kultivoimaan Dafassa sekä saavuttamaan täydellistymisen! Toivon, että kotiin palattuaan jokainen teistä käyttää aikansa parhaimmalla mahdollisella tavalla aidon kultivoinnin harjoittamiseen.